Kolumnit

Europarlamentista: Missä menee raja?

Vain vuosi sitten Yhdysvaltojen kongressitalon valtaus jätti pysyvän jäljen länsimaisen yhteiskunnan historiaan. Demokratia oli koetuksella, kun Donald Trump kiisti vaalituloksen ja lietsoi kannattajansa marssimaan kongressiin.

Euroopasta katsottuna Yhdysvaltain kehitys voi vaikuttaa hurjalta, mutta yhtälailla ilmapiiri Euroopassa on viilentynyt. Jo kolmatta vuotta yhteiskuntaa repinyt koronakriisi ei ole tehnyt hyvää mielipiteenvapaudelle, demokratialle eikä oikeusvaltiokehitykselle.

Maailmalla ja Suomessa on viime aikoina nähty koronarajoituksien purkua, bensanhinnan alennusta ja hallituksen eroa vaativia Convoy-mielenosoituksia.

Elokapinan tapaan Mannerheimintietä tukkivat joukot eivät ole tarjonneet ratkaisuja, jotka toisivat lisäarvoa julkiseen keskusteluun.

Sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri Krista Mikkonen hätkähdytti taannoin suomalaisia ilmoittaessaan, että hän hyväksyy kansalaistottelemattomuuden vaikuttamiskeinona, kunhan tekijät kantavat vastuun teoistaan.

Mielestäni tällaisessa kansalaistottelemattomuudessa on kyse lakien tietoisesta rikkomisesta, jota ei pidä sallia eikä siihen kannustaa. Herää huoli, onko politiikassa ja mediassa tultu tilanteeseen, jossa vain äänekkäin huutokuoro saa viestinsä perille.

Luottamus päätöksentekoon on ollut koetuksella. Koronapassi on jakanut ihmisiä eri leireihin, ja kokonaisten ammattikuntien elinkeinon harjoittamista on rajoitettu. Olemme vihdoin pääsemässä taitekohtaan, jossa epidemia näyttää lieventyvän ja rajoituksista luovutaan. Yhteiskunta pitää saada auki ja takaisin mahdollisimman normaalille raiteelle, ihmisten terveydestä huolehtien.

Korona ei ole ainoa, joka jakaa kansalaisia ja vaikuttaa yhä enemmän ihmisten arkeen. Ilmastopolitiikan kysymykset ovat pöydällä ja se on näkynyt bensapumpulla ja sähkölaskussa.

Energian hinnannousun taustalla olevat syyt liittyvät suurvaltapolitiikan jännitteisiin, päästöoikeuksien kohoaviin hintoihin ja muuttuviin sääolosuhteisiin. Tulevat ilmastotalkoot eivät helpota asiaa, sillä lopulliset päätökset päästövähennysten keinoista ovat vielä tekemättä.

Ilmastotalkoiden hyväksyttävyys kärsii, jos ei huolehdita siitä, että kaikki pysyvät kyydissä. Vastakkainasettelun välttämiseksi tarvitsemme enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Ihmisten osallisuuden ja vaikuttamisen merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Kirjoittaja on kuopiolainen keskustan europarlamentaarikko.