Kolumni: Onko populisteilla sijaa kulttuurikeskustelussa?
Julkaistu: 5.4.2019 klo 22:00
Minun on aivan pakko jatkaa parin viikon takaisia ajatuksiani kulttuurin puuttumisesta vaalikeskustelusta.
Kolumnista syntyi aivan hyvä keskustelu nettiin, mutta ajattelin laajentaa aihetta parilla kuluvalla viikolla Helsingin Sanomissa julkaistusta kirjoituksesta napatulla jatkolla.
Ensimmäisessä taloustieteen emeritusprofessori Sixten Korkman huomauttaa sangen nasevasti, kuinka populistiset liikkeet ajavat usein omien kannattajiensa etujen vastaista politiikkaa.
Toisessa toimittaja Miska Rantanen huokaisee helpotuksesta, kun kulttuuri ei kiinnosta yhtäkään poliitikkoa.
Rantasen mieleen nousevat puolueohjelmien tyhjät fraasit ja perussuomalaisten edellisvaalien alla tekemä heitto, jonka mukaan valtion olisi tuettava vain kansallista identiteettiä tukevaa taidetta.
Molemmat kirjoittajat argumentoivat terävästi, mutta vain Korkman on johtopäätöksissään oikeassa.
Rantasta tuntuu huolettavan se, että jos kulttuurista tai taiteesta keskustellaan, niin puhe kääntyy väistämättä kulttuuripolitiikasta identiteettipolitiikaksi, jossa jotakin vastustetaan vain omien joukkojen tai vastustajan porukoiden raivostuttamiseksi.
Tästä asiasta olen kyllä täsmälleen eri mieltä.
Jos minkä, niin juuri kulttuurin ja taiteen tehtävä on nostattaa raivoa, ihastusta, vihastusta, rakastusta ja ruokkia ihmisten intohimoja ronkkimalla asioita, joita missään muualla yhteiskunnassa ei oikein voida tai osata käsitellä.
Mitä suurempi älämölö, sitä tärkeämmän asian ympärillä pyörimme. Haalea vesi sopii toki kaikille, mutta vain rohkeimmat uskaltavat pulahtaa avantoon.
Korkmanin huoli lyhyesti ja löyhästi ajattelevien omaan nilkkaan potkimisesta on täsmälleen totta. Teoreettisen perustan sille tarjoaa psykologi Daniel Kahneman .
Kirjassaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti Kahneman Kirjassaan Kahneman jakaa ajattelumme kahteen järjestelmään, joista automaattisesti toimiva järjestelmä 1 on nopea ja ponnistusta vaativa järjestelmä 2 hidas. jakaa ajattelumme kahteen järjestelmään, joista automaattisesti toimiva järjestelmä 1 on nopea ja ponnistusta vaativa järjestelmä 2 hidas.
Kun ihmisille esitetään vaikkapa laskutoimitus, jossa kysytään, että jos pallo ja maila maksavat yhteensä 1,10 euroa ja maila on euron kalliimpi kuin pallo, niin paljonko maila maksaa, järjestelmä ykköstä käyttävät vastaavat, että euron, ja niin taisit Sinäkin kiireessä vastata, vaan väärin meni. Mailan hinta on 1,05 euroa.
Juuri tähän , hitaaseen ajattelemiseen ja sen opettelemiseen me tarvitsemme kulttuuria ja taidetta. Juuri siksi sitä on niin tärkeä tarjota niille, jotka sitä eniten vastustavat.
Siksi populistienkin on saatava ja voitava ottaa osaa kulttuuri- ja taidekeskusteluun. Ei haittaa, vaikka he esittävät kuinka järjettömiä ajatuksia tahansa, kunhan esittävät. Taide ja kulttuuri kyllä kestävät vaikka keskustelun näköispatsaista ainoina oikeina veistoksina.
