Kolumnit

Kolumni: Sarjakuvista huonoja malleja

Kirjoittaja on eläköitynyt KS:n toimittaja.

Olen kasvanut sarjakuvien seurassa. Lukemaan opin Aku Ankkojen kanssa. Keskikoulun alaluokkien tunnit kuluivat kirjan välistä luettujen Korkeajännitysten ja Siivet-lehtien avulla.

Sittemmin uppouduin Asterixeihin, Ahmed Ahneisiin, Tintteihin, Lucky Lukeen, Yoko Tsunoon, Natashaan ja Smurffeihin jo siinä vaiheessa, kun heidät käännettiin vielä Strumffeiksi.

Piko ja Fantasio veivät mukanaan Sieninevan kreivin keksintöjen maailmaan, ja uskokaa tai älkää, niin Teräsmies kuin Hämähäkkimies olivat sarjakuvia ennen kuin niistä alettiin tehdä pömpöösejä elokuvia.

Sarjakuvaharrastukseni ei ole rajoittunut vain näihin erillisinä albumeina julkaistuihin tarinoihin, vaan tärkeä osa ovat olleet sanomalehtien julkaisemat päivittäiset stripit. Fantom kaikuu ikiaikaista viidakon kutsua, enkä tiedä, kuka olisi parempi sarjakuvaetsivä kuin Alex Raymondin luoma Rip Kirby.

Kun maailma on muuttunut, sarjakuvatkin ovat muuttuneet. Monet niistä käsittelevät tavallisten ihmisten jokapäiväistä elämää.

Valitettavasti on vain niin, että samalla, kun ne ovat yhdistäneet perinteisiä sarjakuvatapahtumia arkeen, ne ovat lipsahtaneet oudoille linjoille. Otan kaksi esimerkkiä likipitäen kaikista suomalaislehdistä löytyvistä sarjakuvista, Lassin ja Leevin ja B. Virtasen, jotka tekevät pilaa mielestäni aivan turhan vakavista asioista.

Yksi Lassin ja Leevin vakiotarinoista on kolmiruutuinen, jossa yläluokkalainen korsto hakkaa Lassin tuusan nuuskaksi kerta toisensa jälkeen ihan vain omaksi ja meidän lukijoiden iloksi.

Olen aina vieroksunut juuri tätä tarinan piirrettä, mutta erityisen irvokkaaksi se muuttui viime viikolla, kun Helsingin Sanomat kertoi uutissivuillaan varsin tarkkaan, miten lopulta murhatuksi joutunutta 16-vuotiasta poikaa oli vuosien ajan kiusattu, kun samana päivänä sarjakuvasivulla Lassista tuli taas muusia.

En usko, että Ilkka Heilän piirtämä B. Virtanen on koskaan auttanut yhtäkään työpaikkaa käsittelemään ongelmiaan. Sarjakuva vain arkipäiväistää työpaikkakiusaamisen ja kyynistää niitäkin, jotka haluavat muuttaa asioita. Lassin taas kuuluu saada selkäänsä, koska hänen osansa on tulla pieksetyksi.

Vastenmielisiä ajatusmalleja, jopa vahingollisia.