Koti-Kajaani

Lukijalta: Vapaudenpuisto – unohdettu puisto, kirjoituksen synnyttämää muistelua

Simo Hyttinen kirjoitti 9.12.2020 lehdessä Vapaudenpuisto-nimestä. Minäkin olin tuossa vuoden 1967 juhlassa paikalla. Olin silloin Kainuun Keskusammattikoulun oppilas. Meillä teetettiin oppilastyönä hernekeitto- yms. säilykepurkeista keppeihin istutettuja soihtuja tuohon juhlaan. Purkit täytettiin puolilleen trasselilla jotka kasteltiin jäteöljyllä. Sytytimme soidut juhlan alussa Kaupunginlammen puistossa ja jaoimme niitä läsnäolijoille. Ei ollut siistiä puuhaa, joten meillä oli juhlassa haalarit päällä.

Sitten tuohon puiston nimiasiaan. Minäkin muistan, että tuossa juhlassa puisto nimettiin Vapaudenpuistoksi. Siihen asia jäikin, eikä nimenmuutosta näkynyt missään. Puhuttiin edelleen Kaupunginlammen puistosta. Vielä töissä ollessani otin kaupungintalolla pöytäkeskusteluissa asian joitakin kertoja puheeksi eri virkamiesten kanssa. Kyselin silloin asiaa sillä mielellä, että huomioisivat tuon itsenäisyyspäivän juhlan "päätöksen". Viimeisimmän keskustelun asiasta kävin silloisen Kajaanin kaupungin toimialajohtaja Timo Soinisen kanssa. Hän tiesi tuosta po. itsenäisyyspäivän juhlasta ja Vapaudenpuisto nimestä. Hän kertoi katselleensa asiakirjoja, eikä ollut löytänyt virallista päätöstä nimenmuutoksesta. Nyt kun puisto on ollut lisää yli 50 vuotta nimellä Kaupunginlammen puisto sekä virallisesti että kansan suussa, näkemykseni on, ettei puiston nimeä kannata enää vaihtaa.

Ilman jalkapallokenttää Rostovin puisto nimeäkin taidettaisiin käyttää keskusteluissa aika vähän. Asuessani 1960-luvulla Puistolassa me menimme pelaamaan kuopalle. Ainakin kaikki jalkapalloa potkineet Puistolan pojat tiesivät mitä paikkaa tuolla nimellä tarkoitettiin. Heti lumien sulettua siinä ei voinut pelata, sillä montussa oli vettä puolisääreen. Viemäröinti on sittemmin poistanut tuon epäkohdan.

Minultakin on joskus kysytty miten tuo kentän paikkana oleva monttu on syntynyt. Kysyin asiaa vielä silloin eläneeltä isältäni. Ei hänkään ollut varma. Sen hän tiesi kertoa, ettei sen hiekkaa kuskattu Puistolan omakotitalojen rakennustyömaille, vaan monttu on syntynyt jo aiemmin. Hän oli aikanaan sotien jälkeen nähnyt Puistolan rakentumisen. Hän oletti montun syntyneen siten, että siitä on kuskattu hiekkaa jo hevoskärry aikaan silloin lähellä olleiden peltojen maa-aineksen keventämiseen. Asia voi hyvinkin olla noin. Parempaa aikalaistietoa ei liene enää saatavilla.

Otan tässä samalla puheeksi toisen, kansan suussa aikanaan yleiseksi tulleen paikan nimen. Ainakin 60-luvulla kaikki puistolalaiset tiesivät mikä on Lankkutie ja kutsuivat sitä sillä nimellä, vaikka lankkuja ei enää ollutkaan. En minäkään ole siinä koskaan lankkuja nähnyt.

Ollessani valtuuston 2. varapuheenjohtajana läsnä kaupunginhallituksen kokouksissa, otimme toisen Puistolan kasvatin Markku Oikarisen kanssa esille tuon puistotien nimeämisen historiallisista syistä virallisestikin Lankkutieksi. Myöhemmin meidän annettiin ymmärtää, että näin on tapahtunut. Vaikka Petäisenniskassa on Lankkukuja-niminen katu sekaantumisen vaaraa ei ole, sillä tuota Lankkutietä ei ole kenenkään postiosoitteena, eikä niin ole jatkossakaan. Niinpä tuon Puistolan puistotien voisi varustaa Lankkutie-kyltillä ja vaikkapa selitystaululla nimen alkuperästä. Näin tapahtui aikanaan valtuustoaloitteestani Itkumuurin osalta. Tuon aloitteen kimmokkeena kaupunki varusti muitakin paikkoja nimi- ja selityskylteillä.

On ilmeistä, etteivät kaikki tämän päivän Koti-Kajaanin lukijat tiedä missä tuo historiallinen Lankkutie on ja mistä se nimi on (minun tietojeni mukaan) saanut alkunsa. Kyseessä on Puistolantien päästä erkaneva nykyisen Ämmänpuronpuiston poikki Ratakadulle johtava puistotie. Aikanaan niitty on ollut ainakin osan vuotta niin märkä, ettei tuota silloista niittypolkua ole voinut kulkea kuivin jaloin matkalla kaupunkiin. Niinpä se on lankutettu, jolloin kulkeminen on onnistunut paremmin. Siitä kansan suuhun Lankkutie-nimitys. Vielä ainakin 60 -luvulla niityllä oli keväisin runsaasti vettä. Lankkutie oli jo silloin nostettu (rakennettu) sen verran korkeammalle, ettei se jäänyt enää keväisinkään veden alle.

Hannu Kemppainen