Lukijan juttu: Karanteenista karanteeniin

Kaikki loppuu aikanaan, myös karanteeni. Pakollinen 14 vuorokauden miniloma Zhengzhoun Novotel hotellissa oli tullut päätökseen. Kun katsoo aikaa taaksepäin, niin äkkiä se meni. Luulisi, että aamupalaksi olisi ollut vähän parempaa tarjolla kuin normaalisti, sillä olihan kotiin lähdön aika, mutta ei. Kiinalaiseen pussi aamiaiseen ja murukahviin oli jälleen tyytyminen. Kylläpä alkoi olla Juhla Mokkaa ikävä. Kun runsas aamiainen oli nautittu, oli aika laittaa kamat kasaan ja alkaa odottamaan lähtökäskyä. Ei kestänyt kuin hetken niin puhelin soi. Alakerran respasta soitettiin ja kerrottiin, että nyt voi tulla alakertaan maksamaan laskun. Lasku kahdesta huoneesta sapuskoineen teki yhteensä noin 3000 euroa, ei mitään edullista lystiä olla karanteenissa. Meillä Suomessa maahantulijoille tarjotaan valtion puolesta taksi kyyti kotiin, täällä saa maksaa itse. Parhaimmat tarinat kertovat, että valtion laskuun on ajettu taksilla Helsinki Vantaalta aina käsivarteen saakka. On siinä varmasti taksin kuljettajaa hymyilyttänyt, kun on lähtenyt asiakasta kairaan viemään stadista. Suomi Oy:llä on kassa kunnossa.

Iltapäivällä 15.45 lähdettiin liikkeelle samalla porukalla millä tultiin eli meidän perhe ja kolme saksalaista. Alakerrassa naureskeltiin saksalaisten kanssa mukavan loman kokemuksia ruoasta sekä aktiviteeteistä loman aikana. Kokemusten vaihdon jälkeen oli aika siirtyä lentokentälle menevään bussiin. Matkatavarat menivät omalla tila-autollaan. Lentokentällä meitä oli vastassa Star wars -asuihin pukeutunutta porukkaa, jotka osottautuivat kantajiksi. Heidän tehtävä oli ainoastaan kuskata meidän matkatavarat check in tiskille. Lentokentällä oli myös vastassa Kiinan ulkoministeriön Zhengzhoun toimiston väkeä, jotka tulivat hyvästelemään meidät. Ennen check-in a-lueelle siirtymistä meiltä mitattiin kuume lämpökameralla sekä mittarilla ranteesta. Check-in tapahtui nopeasti, tarkistettiin passit ja liput. Myös ne liput, millä kaksi viikkoa aiemmin olimme Saksasta tulleet. Pekingiin lento tapahtui Air Chinan koneella, ykkösluokassa tietenkin. Kun Check-in oli tehty, siirryttiin turvatarkastukseen. Turvatarkastus alkoi kuumeen mittauksella lämpökameralla sekä mittauksella ranteesta. Pekingiin matkaavilla oli oma turvatarkastusalue, missä katsottiin kaikki asiakirjat tarkkaan läpi. Lisäksi piti antaa puhelinnumero. Lentolipussa oleva nimi piti olla just samalla tavalla tulostettu kuin passissa, muuten se ei kelvannut. Tämä aiheutti pari ylimääräistä käyntiä Check-in -tiskillä, kun lippuja piti tulostaa uudelleen. Käsidesit kirkkaissa pikku pulloissa takavarikoitiin taas, niitä kuulemma ei saanut viedä. Puuilosta hankittu miellyttävän tuoksuinen käsidesi oli pakattu poikkeavasti hammastahnaa muistuttavaan tuubiin, sitä ei takavarikoitu. Kiinalainen turvatarkastaja totesi sen olevan vain hyvän tuoksuista hammastahnaa. Minulle se sopi mainiosti.

Ennen lähtöportille menoa vierailimme loungessa kokonaiset 5 minuuttia, ja otimme yhteiskuvat ulkoministeriön kavereiden kanssa. Lähtöportilla toiminta aloitettiin taas kuumeen mittauksella, niin lämpökameralla kuin rannemittauksella, tämä tapahtui 20 metriä lähtöporttia aiemmin. Tämän jälkeen siirryttiin itse lähtöportille, jossa passi ja lentoliput tarkistettiin. Kun asiakirjat oli tarkastettu, siirryttiin putkea pitkin koneeseen. Putkessa sisällä oli vartija, joka tarkasti passin ja lentoliput ja ennen koneen ovea oli Air Chinan virkailija, joka vielä kerran mittasi kuumeen. Kun kuumetta ei ollut, pääsi koneeseen. Siitä hetkestä, kun saavuttiin lentokentälle, oli kuume mitattu ranteesta 4-5 kertaa ja vain voi arvailla, monenko lämpökameran ohi olimme kävelleet.

Lento Zhengzhousta Pekingiin kesti noin tunnin. Zhengzhou itsessään on tunnettu Shaolinin temppelistä ja sen kungfu-koulusta. Useat ihmiset ympäri maailman saapuvat harjoittamaan kungfu-taitojaan juuri tänne. Meillä tämä kokemus jäi nyt kokematta, kenties palataan vielä kerran temppeliin ja Novotel-hotelliin. Lentokone nousi ilmaan ja matka kohti Pekingiä alkoi. Istumapaikkaa ei saanut koneessa vaihtaa koronan takia. Noin tunnin jälkeen alkoi laskeutuminen ja ikkunasta saattoi nähdä jo tutut korkeat talot, koti oli siellä.

Kone laskeutui Pekingin kentälle. Tämä jälkeen kone rullasi normaalisti kiinni kolmosterminaalin kotimaan puolelle. Kun kone oli saapunut terminaaliin lentoemäntä, pyysi meiltä todistukset, jotka oltiin saatu Zhengzhoun hotellista koskien karanteenia. Suureksi ihmetykseksi ei niitä sitten tarvittu, ne vain kävivät lentoemännän käsissä, mutta hän palautti ne heti takaisin. Tämän jälkeen saimme luvan poistua koneesta. Pohdin siinä, että montakohan kertaa täällä mitataan kuume. Suureksi ihmetykseksi vain kerran, se tapahtui, kun olimme siirtymässä matkatavara-alueelle missä laukkuhihnat sijaitsevat. Jotain outoa tilanteessa oli. Varmaan tyhjä Peking teki oudon tunteen. Normaalisti ihmisiä on pilvin pimein odottamassa laukkujaan. Nyt meitä oli vain ne, jotka tuli Zhengzhoun koneesta. Saatuamme laukut siirryimme tuloaulaan. Suureksi ihmetykseksi kukaan ei meiltä kysynyt yhtään mitään. Ei mitattu kuumetta, ei tarkisteltu papereita. Liminpuron Mauno vainaata siteeratakseni, "Käveltiin siinä kuin pyhät pojat ulos" niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tuttu autokuski oli meitä vastassa ja siirryttiin autolle, tavarat konttiin, vaihdeltiin uudet, puhtaat maskit ja viimeinen etappi kohti kotia alkoi. Autokuski oli myös hyvillään, kun meidän 14 vrk loma Zhengzhoussa oli ohi.

Pekingissä mittauksia tehtiin vain vähän. Kuva: Kyösti Karjalainen.

Aiemmin olin kuullut juttua tyhjistä kaduista Pekingissä. Nyt tilanne oli toinen. Autoa meni tasaisesti suuntaan, jos toiseen, joskin ruuhkaa ei ollut. Tuttua pörinää oli moottoritiellä, kun pojat pakoputki viritteisillä driftereillä kaasutteli ohi. Matka kentältä kotiin taittui alle puoleen tuntiin, mikä ruuhkassa saattaa kestää yli tunnin, joskus lähelle kahta. Päästyämme oman asuinalueen portille alkoi seuraava jännitys, päästäänkö kotiin?

Normaalisti asuinalueellamme on käytössä neljä porttia, jokaiseen ilmansuuntaan yksi. Nyt käytössä oli vain kaksi, itä ja länsi. Portilla vastassa oli noin 5-6 vartijan joukko, joiden tehtävänä on tarkistaa kulkuluvat ja mitata kuume. Vain taloyhtiössä asuvat saavat luvan tulla alueelle. Minulla ja lapsilla luonnollisesti ei lupia ollut, kun olimme olleet tammikuun alkupuolelta asti poissa kotoa. Puolisolla oli. Kun vartijat äkkäsi, että me olimme tulossa muualta kuin Pekingistä, niin silloin alkoi polemiikki. Ensin mitattiin kuumetta, sitten tutkittiin Zhengzhousta saatuja papereita oikein kunnolla. Kun aikamme oltiin asiaa jumpattu, vartijat sai ohjeet puhelimessa joltain ylemmältä viskaalilta, että meillä on asiat kunnossa, voi päästää. Todellisuudessa karanteenipaikasta oli jo oltu yhteydessä taloyhtiöön, ja puolison työkaveri oli lähettänyt meidän paperit aiemmin taloyhtiön toimistoon. Saimme ohjeen mennä hakemaan seuraavana aamuna puuttuvat kulkuluvat toimistosta.

Tämän jälkeen siirryimme autolla tutulle kotiovelle, purimme laukut ja siirryimme hissillä ylös kotiovelle. Olipas se kiva tunne, kun sai aukaista oman kodin oven, näki tutut huonekalut ja tavarat. Mao-kissa oli meitä vastassa ja hänelle meidän kotiin tulo tuntui olevan myös iloinen asia. Lasse oli pitänyt Maon hyvässä hoivassa. Se että johtuiko se monista uusista tuoksuista, mitä meidän matkatavaroista irtosi, vai siitä että me olimme takaisin kotona, se jää arvoitukseksi. Loppujen lopuksi siirtyminen Zhengzhousta Pekingin kotiin oli aika simppeli juttu. Kuumetta mitattiin taas riittävästi, mutta muuten ei ollut ihmetyksiä. Pekingin kentällä koronatilanteen muutos näkyi siinä, että kentän virkailijat eivät enää olleet puettu Star Wars -pukuihin, vaan heillä oli yllään normaalit uniformut, käsissä hanskat ja kasvoilla maski.

Pekingissä on jo kesä. Kuva: Kyösti Karjalainen

Pekingin metrossa on harvaa tavalliseen verrattuna. Kuva: Kyösti Karjalainen.

Seuraavana aamuna, joka oli muuten toinen pääsiäispäivä, piti ensin hoitaa kulkuluvat. Kulkulupien hommaaminen tapahtui helposti. Tämän jälkeen päätimme lähteä kävelylle ja samalla allekirjoittanut halusi käydä parturissa. Olin saanut ohjeeksi ottaa kaikki Zhengzhoussa saamamme asiakirjat sekä passit mukaan, koska liikkuminen vielä saattoi olla haastavaa.

No haastavaa se parturissa käynti oli. Tuttu parturi sijaitsee lähellä olevassa ostoskeskuksessa, jossa on kauppoja ja toimistoja. Rakennuksen alakerrassa on tarkastuspiste, jossa mitattiin kuume. Tämän jälkeen piti skannata koodi. Skannaukseen käytettään paikallista Wechat-ohjelmaa joka on kehittyneempi versio meidän tuntemasta Whatsapp-sovelluksesta. Tällä Wechat-ohjelmalla Kiinassa maksetaan laskut, tilataan taksit, lähetellään viestejä sekä voidaan lähettää kavereille rahaa. Kaikki pyörii täällä enempi tai vähempi Wechatin ympärillä. Tarkastuspisteen vartijat auttoivat skannauksessa, kun en itse osannut sitä tehdä. Lopputulos oli, että mun app näytti oranssia: karanteeni. Voi perseen perse. Koska olin tullut toiselta paikkakunnalta Pekingiin, niin tästä syystä minulla oli uusi 14vrk karanteeni kärsittävänä. Kaivoin paperit repusta ja esittelin niitä. Kerroin, että olen tuohon parturiin menossa. Vartijat sanoivat tylysti, että kuules kaveri sinun pitää olla kotona, ei täällä. En antanut periksi, sanoin että olen karanteenini kärsinyt, että minä olisin tullut Pekingiin jo heti alkuun, mutta teidän valtio vei minut väkisellä Zhengzhouhun, ja että sieltä minut tuotiin tänne. Minulle myös kerrottiin, että uutta karanteenia ei tule. Tämä oli jo sen verran monimutkainen juttu, että paikalle tarvittiin isompi viskaali. Hetken odottelun jälkeen paikalle saapui esimies, hän tarkisti paperit ja lähetti ne eteenpäin. Samalla huomasin applikaatiosta, että minun kohdalla karanteenimerkintä oli poistumassa samana päivänä 21. Esittelin tätä viskaalille. Hän kysyi, että mihin olen menossa niin näytin kuontaloani, ja kerroin että parturiin pitää päästä. Hetken mietittyään viskaali varmaan totesi itsekseen, että on niin karmea tukka. Hän päästi minut menemään.

Sovellus näyttää vihreää, mutta alleviivattu teksti kertoo vierailusta muualla. Kuva: Kyösti Karjalainen.

Täällä siis liikkumista kontrolloidaan puhelimen ja applikaatioiden avulla. Myöhemmin on selvinnyt, että applikaatioita on kaksi ja sitä mitä käytin parturiin mennessä on vähäpätöinen. Toinen appi on se, mikä on tärkeämpi ja se tietää jos olet ollut muualla. Se näkyy applikaatiossa. Esimerkiksi yritimme mennä ravintolaan ja ovella meidät käännytettiin pois. Applikaatio näytti vihreää, mutta se myös näytti ravintolan henkilökunnalle meidän olleen toisessa provinssissa 14 vrk sisällä. Ei päästy sisälle. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin näiden appien avulla seurataan, missä ihmiset menevät ja liikkuvat. Jos jollain on tartunta, niin appien avulla on helppo jäljittää, kenen lähellä ihminen on ollut ja sitten vain vaikka väkisin kärrätään koronariskille altistuneet ihmiset testeihin. Minulla applikaatio näyttää vihreää, mutta pienellä präntätty merkintä siitä, että olen ollut muualla rajoittaa menemistä. Suomessa tietosuojafanaatikot miettivät, että tuo on ihan hirveää, kun kaikki tiedetään. Itse pohdin, että ilman tällaista systeemiä ei varmaan tautia saada tällaisessa maassa, jossa ihmisiä on paljon koskaan kuriin.

Teimme päiväkävelyn perheen kanssa lähialueella. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Puistossa ihmiset pelasivat sulkkista, lapset leikki ja osa lenkkeili. Puolison kertoman perusteella aiemmin joka puolella oli hiljaista. Tuntui kun ihmiset uskoivat koronan olevan voitettu. Silkki marketilla kävi aitojen Rolexien ja Luis Vuittoneiden kauppa entiseen malliin. Metrolla ajellessa huomattiin, että metrojen liikennöintivälit olivat kyllä kasvaneet. Ennen metroja tuli minuutin kahden välein. Nyt tiheys oli useita minuutteja, Batong-linjalla ei ruuhka-aikaan tiheys oli yli 10 minuuttia. Osa ihmisistä poukkoili sinne sun tänne, kun huomasi ulkomaalaisten tullessa vastaan. Osa ei välittänyt mitään. Sen kummempaa vihaa tai nimittelyä ei kohdattu. Kaupoissa on tavaraa entiseen malliin, käsidesi ja kasvomaski valikoimat on laajentunut. Kotiin toimitukset eivät pelaa, tavarat joutuu hakemaan asuinalueen portilta tai ne tuodaan alakertaan erilliseen hyllyyn. Burger King ja Mc Donalds ravintoloihin pääsee vain rajallinen määrä ihmisiä, yksi ihminen per pöytä. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu kun saadaan karanteeni asiat kuntoon.

Uusia varoitustauluja. Kuva: Kyösti Karjalainen

Burger Kingissä istutaan yksin. Kuva: Kyösti Karjalainen

Yleisesti karanteenia koskevat päätökset tekevät Pekingissä korttelikomitea. Korttelikomitea tekee päätökset karanteeneista ja asettaa tai vapauttaa ne. Komitea koostuu kulmakunnan tavallisista ihmisistä. Esimerkiksi kun yritin mennä toimistolle katsomaan postia ja mitä siellä näkyy, se ei onnistunut. Kun skannasin koodin, niin appi näytti vihreää, mutta merkintä toisesta paikasta 14 vrk sisällä stoppasi matkan talon alakertaan. Kun esittelin papereita, kerroin, että minut oli jo väkisellä kuskattu karanteeniin muualle, paikalle kutsuttiin korttelikomitea. No koska olen ulkomaalainen, niin tietäähän, miten siinä käy. Komitean kaverit antoivat minulle nuhteet ja käskyn mennä kotiin ja kärsiä toinen 14 vrk karanteenia siellä. Toisin sanoen, karanteenia ei applikaation mukaan ole, mutta mihinkään en vielä pääse kahteen viikkoon.

Siinä kun korttelikomitea pui minun asiaani, niin aloin pohtimaan, että mitenhän tällainen korttelikomitea toimisi Kainuussa. Komitean voisi muodostaa esimerkiksi huoltoasemilla patseeraavat ukot. Kajaanissa komitea voisi toimia tai Koskiportin Nesteellä, Suomussalmella Teebeellä ja Paltamossa Nesteellä. Silloin pääsi nauru ääneen, kun ajatteli että kotikylän komitea muodostuisi Hyyrystä, Henkasta, talonmies Enkosta, ex-haudankaivajasta, Pyykkö Pepestä, Kekestä, Mikko Veijosta ja Kumpus Sepistä. Eihän Paltamon komitea päästäisi vielä kaksi vuotta koronan jälkeenkään ketään Paltamoon. Terveiset tälle kovalle porukalle, Nesteellä nähdään!

Toivotaan nyt, että pysytään terveenä niin siellä kuin täällä. Kun menette kauppaan, maski päälle käsidesiä käsiin oli käsissä hanskat tai ei. Näin ette vie pöpöä kauppaan ja kauppatavaroihin, mikäli olette sen jostain onnistuneet saamaan. Jos kaikki toimii näin, niin sinulla ja muilla on hyvä tehdä ostoksia.

Kotimatkasta tein videon, joka löytyy myös Youtubesta.

Kirjoittaja on paltamolainen, joka asuu Pekingissä Kiinassa. Youtubessa hän julkaisee videoita Kyosti Koo -tilillä.