Mielipiteet

Lukijan mielipide: Asenteet toimintaterapiaa kohtaan vastahakoiset

En voi olla kommentoimatta Katja Nurmen kokemuksista hänen työkokeilustaan ( KS 9.4.).

Tulimme Nurmen kanssa yhteiseen työpaikkaamme samana päivänä. Molemmat koimme iloa siitä, että meitä oli kaksi kehittämässä toimintaterapeutin työtä yksikössämme. Näkemyksemme olivat hyvin yhtenäiset ja uskoinkin, että pystymme yhdessä luomaan yksikköömme hyvin toimivan mallin tehdä toimintaterapeutin työtä.

Itse olen koulutukseltani toimintaterapeutin lisäksi terveydenhoitaja, työterveyshoitaja, työkykykoordinaattori, kehitysvammahoitaja sekä kuntoutustieteen maisteri (YTM). Opiskeluissani olen suuntautunut erityisesti mielenterveystyöhön ja ammatilliseen kuntoutukseen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on ollut osatyökyisten työhön sijoittuminen.

Koulutukseni takia olin myös kiinnostunut siitä, miten työkokeilu toteutuu työpaikallamme. Työkokeilu on ammatillista kuntoutusta ja kuntoutus on aina suunnitelmallista. Yksilön kohdalla pyrkimyksenä on ammatillisen tulevaisuuden ja identiteetin vahvistuminen.

Työnantajan velvollisuus on järjestää työkokeilu niin, että tavoitteet työkokeilulle saavutetaan. Työkaverini kanssa käytyjen keskustelujen ja mielipidekirjoituksen perusteella ajattelen, että työkokeilu oli jotain muuta kuin ammatillista kuntoutusta. On surullista, että hyvät käytännöt valuvat hukkaan, kun niihin ei panosteta. Suunnittelematon "kuntoutus" on yhteiskunnan ja yksilön voimavarojen tuhlausta.

Osallisuus ja työhön pääsy täytyy olla jokaisen kuntoutuksen tavoite. Omassa pro gradussani olen tutkinut osatyökyisten työhön paluun onnistumista, ja yksi avaintekijä onnistumisessa on työnantajan oikeanlainen asenne työhön palaajaa kohtaan.

Itse tulin vakituiseen työsuhteeseen ja omalta osaltani allekirjoitan täysin kirjoittajan kokemukset ja kysyn samaa kuin kirjoittaja: onko se, että vaatii itselleen työkalut työhönsä, liikaa vaadittu? Työkykyjohtamisen idea ei kokemukseni mukaan ollut rantautunut työpaikalleni. Yksinkertaistettuna työkykyjohtaminen on työolosuhteitten luomista sellaiseksi, että työn tekeminen onnistuu. Kun työntekijällä ei ole työkyvyn ongelmia, työnantajan tehtävä on huolehtia, että fasiliteetit työntekoon ovat kunnossa. Kun työkyky uhkaa heikentyä tai on laskenut, otetaan käyttöön lisäksi sekundaari- ja tertiaariprevention välineet työkyvyn ylläpitämiseksi.

Minulla oli noin kymmenen eri esimiestä, mutta kukaan ei ottanut vastuuta siitä, että työn tekeminen mahdollistuu. Viikoittain kehitin uuden strategian, jonka avulla yritin saada esimiehiä ymmärtämään, mitä toimintaterapeutin työ vaatii. Välillä yritin sopeutua ja tehdä työtä niillä ehdoilla, jotka sain: tein töitä esimerkiksi varastossa tai pukukopissa.

Mielestäni kainuulaisilla kuntoutujilla on oikeus saada myös toimintaterapiaa, niin kuin muuallakin. Koska asenteet toimintaterapiaa kohtaan ovat kokemukseni mukaan vastahakoiset, kuntoutujat jäävät jatkuvasti toimintaterapiapalveluja paitsi.

Jokainen nuori aikuinen, joka saadaan ohjattua pois syrjäytymisen polulta, tuo yhteiskunnalle säästöä 1,5 miljoonaa euroa. Toimintaterapia on yksi osa moniammatillista verkostoa, jonka vaikuttavuudesta nuorten kuntoutuksessa on näyttöä.

Meitä oli kaksi osaavaa ammattilaista, jotka olimme motivoituneita työhömme, mutta ura jäi kaikesta yrittämisestä huolimatta torsoksi Kainuun sotessa.

Yksikössä, jossa olin, ovi oli käynyt tiheään toimintaterapeuttien osalta myös ennen minua. Mistähän se kertoo?

Irma Keränen

kehitysvammahoitaja, terveydenhoitaja, työterveyshoitaja, toimintaterapeutti, työkykykoordinaattori, YTM