Lukijan mielipide: Fortum väistää vastuunsa Oulujoen voimaloiden kalavelvoitteissa
Fortum Oy:n vesivoiman ympäristöpäällikkö Susanna Hyrkäs selittää mielipidekirjoituksessaan ( KS 21.5.) yhtiönsä toimia Oulujoen vesivoimaloiden kalatalousvelvoitteiden hoidossa tavalla, joka vaatii selvennystä.
Fortum ei toimi kalatalousasioissa lupien ja velvoitteidensa mukaisesti, vaikka Hyrkäs niin väittää. Häneltä on jäänyt lukematta korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) vajaa vuosi sitten antama merkittävä vuosikirjaratkaisu Fortumin Oulujoen kalavelvoitteiden muutostarpeista (KHO:2020:81, 30.6.2020).
Ratkaisussaan KHO hylkäsi Fortumin hakemuksen muuttaa Oulujoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden toteutustapa ensisijaisesti istutusvelvoitteiksi. Nyt on siis selvää, että Oulujoen voimaloiden kalavelvoitteiden päivittäminen on mahdollista tehdä vain kokonaisvaltaisena velvoitteiden muutoksena, jossa myös kalatiet ja ohitusuomat ovat keskiössä. KHO:n mukaan Fortumin esittämää toteutustapaa "voidaan lisäksi pitää oikeusvaikutuksiltaan epäselvänä".
Esimerkiksi Pyhäkosken voimalaitoksen 1940-luvulla asetettu kalatalousvelvoite käsittää kaksihaaraisen kalatien ja kalahissin rakentamis- ja ylläpitovelvoitteen. Kalaportaan kumpikin haara on mitoitettava vesimäärälle 5 m3/s. Tätä velvoitetta ei koskaan ole toteutettu.
Fortumin tapa toimia on taloustaktisesti varmasti tehokas eli yhtiö hylkää aiheuttaja maksaa -periaatteen ja lykkää yhtiön velvoitteet erilaisiin yhteistyö- ja visiohankkeisiin, joissa eri osapuolet sitoutetaan todellisten kalatalousvelvoitteiden muutosten lykkäämiseen.
Oulujoella pääuoman vesivoima on lähes täydellisesti valjastettu. Näissä olosuhteissa ohitusuomat ja niiden vesittäminen ovat erityisen tärkeitä, koska uomat toimivat myös lohikalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueina. Tarvittava vesimäärä on suurempi kuin teknisissä kalaportaissa, mutta ei kuitenkaan merkittävästi suurempi kuin voimassa olevassa Pyhäkosken kalavelvoitteessa on asetettu.
Oulujoen keskivirtaama on yli 250 m3/s. Kun kalankulun turvaavien ohitusuomien vesitykseen tarvitaan selvästi alle 10 prosenttia keskivirtaamasta, niin sitä ei voida pitää millään mittarilla arvioituna kohtuuttomana. Kalatalousvelvoitteiden asiallisen ja vastuullisen hoitamisen valtio-omisteinen Fortum (aiemmin Oulujoki Oy) on laiminlyönyt jo yli 70 vuotta ja saanut siitä taloudellisen hyödyn, jonka määrää yhtiö ei varmasti halua julkaista.
Oulujoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteita ei saada koskaan uudistettua Fortumin esittämällä toteutustavalla. Nyt KHO:n vuosikirjaratkaisun selkeytettyä tilannetta tulee kalatalousviranomaisen, joka tässä tapauksessa on Lapin ely-keskus, panna viipymättä vireillä velvoitteiden muutoshakemus myös Oulujoella, kuten Kemi- ja Iijoen vesistöissä on jo tehty.
Antti Ylitalo
biologi
Kuopio
Kommentit
Jätä kommenttiLohihihipistelijät
27.5.2021 10:23
Ei kannata itkeä lohien perään. On kullan arvoista nyt ja menneisyydessä, että vesivoimaa on rakennettu Suomeen. Norjan lohi marketin kylmäaltaasta on halvempi ratkaisu kun itkeä ”suojelulohien” perään. Kymmeniä vuosia on elätetty kaiken maaliman konsultteja ja”lohi-itkijöitä.” Jotka kerran vuodessa.. jos lomiltaan joutavat tulevat julkisuuteen valittamaan. Voisitte olla enempi huolissaan kaivostoiminnan laajenemisesta. Nukutte ”ruususen unta” Ongelmat ovat edessä eikä takana päin.
rukotappi
26.5.2021 9:16
Valtionyhtiöiden, Forttuminkin toimintatapa on ollut pitkän muistiaikani ajan kuin valtio valtiossa.
Muistan 50-luvulla kun Oulujärveä alettiin säännöstelememään. Ennen niin kalaisasta järvestä katosi kala niin tarkoin, että lukuisat nuottakunnat nostivat pyydyksensä ranta-aittoihin jonnekka ne käytönpuuteessa lahosivat.
Merkillepantavaa oli myös väite, että Oulujoesta ei olisi saatu kertomusten mukaisia lohisaaliita. Entiset kalastajat joutuivat valehtelijan asemaan vaikka heidän saaliinsa oli dokumentoitu kalansaalisluetteloihin.
Oulujoen vesistö latvavesiä myöten koki toisen tuhon seuraavilla vuosikymmenillä metsäojitusten vuoksi.
Valtavat humus ja lietelautat hautasivat alleen jokien ja järvien kutupaikat. Eikä syyllistä taaskaan tunnustettu vaan kalakannan romahtaminen pantiin ylikalastuksen piikkiin.
Nyt kun luonnon hyvinvoinnista on alettu kantaa huolta niin olisi luonnollista, että valtionyhtiöt velvoitettaisiin eturintamassa huolehtimaan aiheuttamansa tuhon korjaamisessa.