Lukijan mielipide: Kauppako syyllinen tuottajien ahdinkoon?

Kotimaisten elintarvikkeiden alkutuottajat ovat ajautuneet kustannus- ja kannattavuuskriisiin.

Maan hallituksen piiristä on kuulunut voimakkaita äänenpainoja, että syyllisiä tilanteeseen olisivat sekä jalostusporras että tukku- ja vähittäiskauppa.

Viimeisin ja voimakas ulostulo tapahtui tässä asiassa uuden maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvisen (kesk.) toimesta. Hän syytti sekä jalostusporrasta että kauppaa siitä, että tuottajille maksetaan liian alhaisia hintoja, joka ajaa alkutuottajat liian ahtaalle ja jopa sellaiseen tilanteeseen, että tuottajan on pistettävä laudat ikkunoihin ja pönkät oville.

Yhdestä asiasta olen Kurvisen kanssa samaa mieltä – tuottajaväestö on todella ahtaalla, liian ahtaalla!

Syyllisistä en kuitenkaan ole samaa mieltä. Kaupan tehtävä on suorittaa tavaroiden ja palvelusten jakelua tuottajilta kuluttajille. Tähän toimintaan Suomessa on syntynyt aikojen saatossa ns. kaupan ketjuja, joista merkittävimmät nykyisin ovat K-ryhmä ja S-syhmä – nämä, kun puhutaan ns. päivittäistavarakaupasta.

Aikaisemmin meillä oli pari ketjua enemmän – yksityinen Tuko-ketju T- ja Aso-kauppoineen sekä ns. edistysmielinen osuuskauppa OTK. Kilpailun melskeissä nämä ketjut ovat poistuneet näyttämöltä. Eräällä tavalla tätä tyhjiötä on täyttänyt saksalainen Lidl-ketju.

Kaupan tehtävänä ei ole toimia minkään tuottajaryhmittymän etujärjestönä.

Maataloustuottajien etujärjestö ja etujen valvoja on Maataloustuottajien Keskusjärjestö MTK.

Vuoteen 1995 saakka MTK pystyikin ansiokkaasti ajamaan tuottajien asiaa ja pitämään tuottajahinnat sillä tasolla, että toiminta oli tuloksellista.

MTK ajautui kuitenkin käsittämättömään tilanteeseen, kun sen silloinen puheenjohtaja Heikki Haavisto Suomen maatalouspolitiikan pääneuvottelijana teki ja allekirjoitti sopimuksen Brysselissä tulevasta Euroopan Yhteisön (myöhemmin EU) Suomea sitovasta paperista. Tähän tehtävään hänet valitsi silloinen keskustalainen pääministeri Esko Aho.

Tällä toimenpiteellä Suomen maataloustuottajat antoivat valtakirjan markkinavoimille.

Siis kaupan tehtävä on suorittaa tavaran jakelua tuottajilta jalostusketjun kautta kuluttajille. Niin tukkukaupan kuin vähittäiskaupankin on toimittava kannattavasti ja mahdollisimman pienin kustannuksin. Kaupan kate syntyy ostohinnan ja myyntihinnan välisestä marginaalista ja kuluilla vähennettynä. Jos nettokatetta eli voittoa ei synny, on sellainen kauppa kannattamatonta, ja siitä yleensä on seurauksena konkurssi.

"Kannattavan kaupan tärkein elementti ovat ostot. Siksi kauppa suuntaa ostonsa sinne, mistä tavaran saa edullisimmin."

Kannattavan kaupan tärkein elementti ovat ostot. Siksi kauppa suuntaa ostonsa sinne, mistä tavaran saa edullisimmin. Kaupan ketjujen keskeinen kilpailu pitää huolen siitä, että markkinat toimivat.

Tästä kaikesta voinemme tehdä sen johtopäätöksen, että ministeri Kurvinen haukkuu väärää puuta syyttäen kauppaa ja kauppiaita suomalaisen viljelijä- ja tuottajaväestön ahdinkoon.

Oikeampi tapa olisi hallituksen ja ministeri Kurvisen alkaa miettimään ja tekemään toimia, miten suomalaiselle tuottajalle saadaan paremmat ehdot tuottaa suomalaisia elintarvikkeita verrattuna muun Euroopan tuottajiin.

Pentti Kettunen

ex-kansanedustaja (ps.), Kajaani