Lukijan mielipide: Kyse on kainuulaisten verorahoista ja palveluista
K ainuun Sanomat uutisoi 26.6. soten alijäämän paisumisesta. Jutussa kerrottiin, että soten alibudjetoinnista ollaan kunnissa erimieltä. Maire Ahopelto toteaa haastattelussa aivan oikein, että "tässä ei ole mitään kuntien ja soten vastakkainasettelua. Sote on puolet kunnan budjetista, joten säästötoimet kohdistuvat myös kuntiin".
Kuntajohtajana en myöskään koe vastakkainasettelua. Meillä on yksi kainuulainen kansa, jonka maksamilla verotuloilla ja valtion meille antamilla valtionosuuksilla meidän tulisi parhaalla mahdollisella tavalla järjestää kuntalaisten palvelut. Kyse on kainuulaisten verorahoista ja palveluista; ei soten tai kuntien.
Olen useasti kuitenkin todennut, että Kainuun kuntien taloudellinen kantokyky ei kestä kustannusten kasvua. Vaikka Kainuun työllisyystilanne on parantunut, kehitys ei heijastu kuntatalouteen. Ongelman juurisyy on väestön väheneminen ja huoltosuhteen heikkeneminen. Kainuulaisten maksamat verot ja valtiolta saadut valtionosuudet eivät riitä.
Vaihtoehdot tällaisessa tilanteessa ovat aivan samanlaisia kuin kotitaloudessakin. On joko saatava lisää tuloja tai vähennettävä menoja. Tulojen lisääminen lyhyellä aikavälillä on vaikeaa muutoin kuin korottamalla veroja, sillä merkittävää huoltosuhteen paranemista ja tulomuuton lisääntymistä ei ole näköpiirissä tähän hätään. Pitkällä tähtäimellä asian eteen on tietysti tehtävä työtä. Osana talouden sopeuttamissuunnitelmaa kunnat joutuvat pakostakin pohtimaan myös verojen korottamisen vaikutukset.
Samalla tavalla tutkitaan palvelujen järjestämistavat, prosessit ja menopuoli. Miten voimme tehdä asioita järkevämmin ja kyllä myös tehokkaammin. Tämä tarkastellaan niin soten kuin kuntien osalta. Useilla Kainuun kunnilla on ollut meneillään ja on parhaillaan valmisteilla talouden sopeuttamistoimet.
Sote-kuntayhtymän ulkopuolinen arviointi on aloitettu. Arvioimme johtamisjärjestelmän toimivuuden, talouden kestävyyttä, palvelujärjestelmää ja yhteistyötä kuntien ja maakunnan välillä. Tämä selvitys valmistuu syyskuun puoliväliin mennessä.
Tämän jälkeen meidän tulee kyetä yhdessä sopimaan siitä, millaisella taloudellisella raamilla soten ja kaikki muut kuntien järjestämät palvelut Kainuussa järjestetään niin, että emme ajaudu kriisikunniksi.
Kestävässä budjetoinnissa tarkastellaan niin tulot kuin menot: asetetaan tulopohja, johon kantokyky riittää ja budjetoidaan menot niin, että kaikki tiedossa olevat kustannukset on budjetoitu sekä tehdään tarvittavat säästötoimet. Alibudjetointia ei pidä tehdä tiedossa olevien menojen osalta, vaan ne kaikki on ilmoitettava, ja sen jälkeen tehtävä päätökset, millä toimenpiteillä tulot ja menot saadaan tasapainoon.
Hallitusneuvotteluissa sovitut 18 maakuntaa voisivat aloittaa aikaisintaan 2021 omalla budjetilla. Tähän on aikaa 1,5 vuotta. Nähtäväksi jää, toteutuuko uudistus ja millä aikataululla. Tähdennän vahvasti, että meidän on tehtävä omat talouden tervehdyttämistoimenpiteet siitä huolimatta, vaikka maakuntamalli toteutuisi. Hyvin toimiva ja kustannustehokas kuntayhtymä takaa Kainuun maakunnan itsenäisyyden.
Valtion suuntaan minulla olisi toive, jolla parannettaisiin myös kuntien mahdollisuutta uudistaa rakennuskantaansa ja valmistua maakuntamalliin sote-kiinteistöjen osalta.
Ehdotankin, että kunnat saisivat määräajan, esimerkiksi 5 vuotta, purkaa tyhjilleen jääviä kiinteistöjä, ilman että poistoja tarvitsee huomioida tilinpäätöksessä. Kohtuullisen purkuavustuksen myöntämistä kannattaisi myös harkita. Kyseinen käytäntö voisi alkaa 2020 alussa.
Tytti Määttä
