Lukijan mielipide: Mitä naisista pelätään?
Kiitos Seppo Turunen keskiviikon kolumnista. Tärkeä aihe juuri tähän maailmantilanteeseen. Kulunut vuosi on vienyt monen ihmisen elämän perusasioiden äärelle. Ja yksi on ihana, opettavainen lapsuutemme.
Itse kasvoin välttää-tyttönä, vaikka toin kotiin kultamitalin juoksusta tai lopultakin valmiin villasukan, joka oli purettu sata kertaa. Siinäkin taisi naisopettaja tuumata, ettei minusta tule mitään. En ollut koskaan hyvä, välttävä.
Onneksi kyseenalaistin lapsesta asti vanhempieni kasvatusmetodit; ei voi kauhalla ammentaa, jos on itse lusikalla saanut. Moniko tämän on tehnyt tai paremminkin uskaltanut tehdä, nousta vanhempiaan vastaan? Ja sitten tämä meidän äiti-madonna-myytti. Kyseenalaistaminen ei tarkoita etteikö rakastaisi. Paremminkin päinvastoin.
En puhu naisvihasta, mitä olen kohdannut etsiessäni elämääni vanhempaa, viisasta naista. Enemmänkin minut on tahdottu laittaa "normaalin-naisen" muottiin. Kannustusta olen jäänyt kaipaamaan naisilta, siskoilta.
Mikä siinä pelottaa, että sanoo toiselle, että olet hyvä?
Seppo kysyi kolumnissaan, onko miehet kasvatettu kieroon? Sylittä ainakin on kasvatettu. Rakastettu ruoalla ja puhtailla vaatteilla, pikkuisen ehkä marttyyrina.
Me naiset uskallamme olla tasa-arvoisia. Onko yhteiskuntamme valmis naisille, jotka tahtovat rakentaa huomista yhdessä sydämellä ja rakkaudella?
Naisia ei pelätä, vaan valoa ja lämpöä naisista, jotka elävät sydäntään kuunnellen.
Siskot, olisiko aika tehdä asioita yhdessä?
Aila Polvinen
elämäntapaintiaani
Villa Koskikara
Kajaani
Kommentit
Jätä kommenttiPaula Puolakka
26.3.2021 13:11
Kiitos Aila Polvinen kauniista pohdinnasta.
On totta, että ihmiset yrittävät väkisin mahduttaa toisiaan kulttuurisidonnaisiin muotteihin. Se kertoo aika paljon ihmisestä olentona, noin biologisessa mielessä. Se, miten ihmisen aivot ja mieli pyrkivät jäsentelemään ympärillä olevia ”objekteja” erilaisiin lokeroihin on suoraan liitoksissa itsesuojeluvaistoon ja selviytymiseen. Helpottaa ihmisen toimintaa ja liikkeitä sanoa hyvin löyhältä ajatus- ja tunnepohjalta, että: ”Tuo nainen on ihan kuin Kalevalan Aino. Tuo mies on kuin Väinämöinen, ja tuo kolmas ihminen on kuin muinaisten ruotsalaisten pappien manaama pikkupiru.”
Ihmiset eivät monesti paneudu pintaa syvemmälle: ei kysytä toiselta ihmiseltä, kuka hän kokee olevansa sydämessään, eikä tahdota tutustua toisen ihmisen todellisiin tykkäämisiin ja inhoamisiin, jotka paljastaisivat, ettei esimerkiksi alunperin Kalevalan Ainoksi leimattu ”ihmiskuva” olekaan yhtään kuin satu-Aino vaan ns. tosielämän uniikkina naiseläjänä satu-Ainon täysi vastakohta.
Suomalaisessa kulttuurissa on kaiken lisäksi vähän lokeroita, joihin kaikkia päälle viittä miljoonaa suomalaista yrittää sulloa. Esimerkiksi Hollywood-tähdet ja netissä luodut virtuaaliset kulttuuri-idolit ovat tarjonneet moderneille ihmisille lisää kuvia, joihin verrata omassa toimintaympäristössä näkyviä yksilöitä.
Totuus kuitenkin on, että leimaamista ja lokerointia ei kannattaisi harjoittaa. Se satuttaa ja monesti myös suututtaa, vaikka toinen ei sitä ääneen sanoisikaan. Etenkin hetkinä, jolloin ihminen kaipaisi todellista kuuntelijaa, toisen vahvaa läsnäoloa sekä hyväksytyksi tulemisen tunnetta, niin viimeisenä hän kaipaa kommentteja, kuten: ”James Dean ei käyttäytyisi kuin nynny,” tai ”Voisit ottaa mallia Marilyn Monroesta ja hymyillä itkemisen sijaan.”
Ihmisen on monesti hyvä olla yksin: silloin hän voi olla tismalleen sellainen, millaiseksi hänet on luotu, ja ilman turhia paineita. Omassa rauhallisessa seurassa sisäinen rakkaus ja lämpö ovat korkeimmillaan. Jos tuo rakkaus ja lämpö houkuttelevat jossakin vaiheessa luokseen toisia itsevarmoja ja tasapainoisia ihmisiä, niin sitten konkreettinen toiminta ja positiivisiksi koetut muutokset ympäristössä ovat myös mahdollisia. Mitään ei voi kuitenkaan pakottaa tapahtumaan.
Toivotaan että kevät tuo tullessaan kaikille hyvää oloa ja tekemisen riemua: yksin tai yhdessä ja ilman turhia ulkonäkö, jne. paineita.
Pertti T
25.3.2021 22:29
Minna Canth jo viitoitti tietä. Ei taida muutoksia tulla ”yhdessä yössä”. Jatka Aila ja jaksa, vaikka kaikki seinät tuntuvat nousevan pystyyn edessä!