Lukijan mielipide: Sadan euron vaalilupaus

Nyt kun vaalikausi on lopullaan, on aika katsoa miten Antti Rinteen (sd.) vaalilupaus toi helpotusta pienellä eläkkeellä toimeen tuleville. Lupaus oli sata euroa lisää alimmasta eläkkeestä, tuonne 1 400 euroa eläkettä saaville saakka.

Heti vaalien jälkeen silloinen pääministeri Antti Rinne kertoi, ettei valtiolla ole varaa korottaa satasella eläkkeitä. Mutta kertoi, että maksuohjelmalla tavoite toteutuu.

Sittemmin pääministerin vaihdon myötä oli vaalilupaus helppo unohtaa. Olihan saavutettu vaalivoitto ja tie vallan kammareihin auennut. Samalla velan kasvattamiselle avautuivat ovet sepposen selälleen.

Asia suuresti riemastutti hallitusryhmiä, sillä he pääsivät jakamaan rahaa omiin vaalilupauksiinsa. Heidän kannaltaan ovela temppu onnistui täydellisesti, vastuut päätöksistä siirtyivät veronmaksajille. Vaalissa köniinsä saanut keskusta käänsi talouspolitiikassa täydellisesti takkinsa ja hyppäsi haavoja nuollen samaan kyytiin – velan kasvun mahdollistajaksi.

Poliitikot mielellään vertailevat eri asioita silloin, kun se heidän politikoinnilleen on hyödyllistä. Toimiessani politiikassa inhosin sydämeni pohjasta vertailuja. Mielestäni on vastuunpakoilua, kun ei ole kykyä hoitaa asiaa.

Pohjoismaista Tanska tarjoaa anteliaasti eläkkeitä, kun vertaillaan verorahojen käyttöä kuuteen Euroopan maahan. Vähiten eli noin 12 prosenttia kokonaiseläketurvaan suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt) käyttävät Suomi ja Ruotsi. Suurin osuus on Tanskassa ja Italiassa, lähes 17 prosenttia. Keskimäärin eläkkeisiin käyttivät Saksa, Hollanti, Ranska ja Norja reilut 14 prosenttia bkt:stä.

Tanskassa kansaneläkkeen taso on korkea. Järjestelmää rahoitetaan pitkälti verotuloilla. Eläkemaksut ovat pienet, paria prosenttia keskipalkasta.

Tanska on yritysystävällinen maa. Yrittämisen alkuun pääsee pienehköllä investoinnilla ja markkinaymmärryksellä. Myös työmarkkinat ovat joustavat, ja yrityksen perustaminen helppoa. Järjestelmä kannustaa ahkeruuteen ja yrittämiseen, myös verotulot kasvavat.

Poliitikkojen luotsaamassa hyvinvointivaltio Suomessa, pientä eläkettä saavien ja pienellä palkalla työssä käyvien nöyryytys lisääntyy koko ajan. Poliitikkojen mielestä asian korjaamiseen ei ole rahaa, lienee sitä talouden monimuotoisuutta. Miljardit sinne, miljoonat tänne, pienituloiset kuuluvat priorisointiin ei-kiireelliset siis leipäjonoon.

Politiikan uskottavuus ja luottamus ovat keväällä äänestäjän harkinnan kohde. Suunnan muutos on talouspolitiikassa välttämätöntä.

Mutta millaisella kokoonpanolla maahan saadaan hallitus, joka lähtee määrätietoisesti tekemään muutoksen?

Toivo Kyllönen

Kajaani