Mielipiteet

Lukijan mielipide: Sinisilmäisyydestä ja luottamuksesta

Raimo Viirretin osaava kynä oli taas pohtinut Suomen Venäjä-suhteita (KS 13.7.). Varmaan on oikeutettua syyttää suomalaisia päättäjiä nukkumisesta ja sinisilmäisyydestä, kuten tänä keväänä on taajaan tehty.

Asialla on myös toinen puoli, joka on tässä tilanteessa helppo unohtaa. Meidän yhteiskuntamme perustuu luottamukseen. Me Suomessa luotamme toisiimme, poliisiin, viranomaisiin, jopa poliitikkoihin pääosin. Tämä on eräs mainion kansakuntamme hieno käyttövoima. Miksi emme siis olisi tätä kaupanneet jopa itänaapuriin?

Onhan toki niin, että kun kulkija pyytää viitosta, että pääsee siskon luo Tikkurilaan, on kohtuullinen mahdollisuus, että matka suuntautuu jonnekin muualle. Varmaan jokaisen muunkin pyynnön kohdalla joudumme harkitsemaan suostumista. Kauppoja tehdessämme, apua antaessamme ja sopimuksia laatiessamme eri mahdollisuudet on punnittava. Kuitenkin: jos itse olemme luotettavia, voi tällainen – menestyksellisesti osoittautunut – toimintamalli saada laajempaakin kannatusta. Kutsutaan sitä nyt vaikka sitten sinisilmäisyydeksi.

Olen saanut olla mukana parin vuosikymmenen ajan organisoimassa suomalais-venäläistä orkesteritoimintaa täällä Kuhmossa. Saimme Karjalan tasavallasta osaavia, luotettavia ja ystävällisiä muusikoita tekemään taidetta ja kehittymään yhdessä suomalaisten soittajien kanssa. Me luotimme heihin ja he tuntuivat luottavan meihin.

Nyt Venäjän järjetön hyökkäyssota on katkaissut tämän toiminnan, kaikkien meidän vahingoksi.

Luottamus on hyvä kauppatavara, vientituotteena aivan mainio. Käyttöä sille luulen olevan. Uskaltaisin sanoa, että sillä vaikka maailman pelastaa.

Jos me luotamme, voimme toivoa, että meihinkin luotetaan. Siihen liittyvät riskit meidän on vastaisuudessakin rohjettava ottaa (mutta itäsuunnalla heidän on aikaansaamansa sotku kyllä ensin ihan itse selvitettävä perin juurin).

Matti-Jussi Pollari

Kuhmo