Mielipiteet

Lukijan mielipide: Suurpetoasiat maakuntien ratkaistaviksi

Karhunmetsästys lähestyy ja Kuhmonkin metsiin suuntaa noin 500–600 metsästäjää kontion perään.

Niin, jos suuntaa? Varjon tälle metsästykselle tuo Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola ry. Yhdistys valitti poikkeusluvista Kuhmossa, Pohjois-Karjalassa, sekä Hämeessä. Päämääränä saada aikaa täytäntöönpanokielto ja estää karhunmetsästys valittamillaan aluilla jopa kahdeksi vuodeksi.

Erikoista tästä tekee se, että vuosikymmeniä karhua on näillä alueilla metsästetty hyvin tuloksin ja karhukanta on vahvistunut koko Suomessa. Valittaja vetoaa luontodirektiivin liitteeseen IV, jonka turvin he haluavat romuttaa jo vuosikymmeniä jatkuneen rinnakkaiselon karhun kanssa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Esimerkiksi Kuhmon suuri haaskakuvauspaikkojen määrä ei näyttäisi suuremmin kesyttäneen karhua, joka on metsästyksen ansiota. Kesyyntyneet kontiot päätyvät helpommin saaliiksi ja näin ollen ovat pois pihoilta.

Mielestäni täällä Kainuussa karhukannan suojelu metsästystä ajatellen on tasapainossa.

On käsittämätöntä, että pöytälaatikkojärjestö paikallisyhdistystensä turvin tehtailee näitä valituksia. Tapiola Pohjois-Savo–Kainuu ry:n postiosoitekin vie kauaksi Kainuusta Ulvilaan saakka. Esimerkiksi Kuhmosta matkaa Ulvilaan on noin 600 kilometriä.

Kyseinen järjestö ei ole osallistunut paikallistason toimintaan reviirityöryhmiin, sidosryhmätilaisuuksiin taikka kannanhoitosuunnitelmiin. Järjestö pyrkii romuttamaan kaiken yhteistyön mitä täällä on saatu aikaan valittamalla luvista kiusaa tehden.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Olisiko aika tarkastella valitusoikeuksia laajemmin? Mielestäni nämä oikeudet kuuluisivat kattojärjestöille, esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitolle, Metsästäjäliitolle ja MTK:lle.

Tällaiset oikeat järjestöt saavat paikallistason näkemystä valituksille, jos tarvetta on. Toisin kuin järjestöt, jotka valittavat toisella puolella Suomea olevista asioista. Heillä ei ole samanlaista paikallistason näkemystä asioista.

Aiemminkin samainen järjestö on tehtaillut vastaavia valituksia ilves- ja susiluvista, mutta ei koskaan ole osallistunut itse kannanhoitosuunnitteluun ja -sidosryhmiin. Toisin kuin esimerkiksi kattojärjestöt.

Ikävä kyllä demokratia on vaarassa muutaman ihmisen takia. On se erikoista ja samalla maassamme kansanperinteeksi jo muodostunutta, että itse alueilla, joita päätökset koskevat, kärsitään näin ratkaisuista eniten.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Suomessa suurpetoasiat tulee saattaa asianmukaiselle tasolle. Metsästysharrastus ja metsästyskulttuuri ovat hävityslinjalla.

Suomen nykyiselle hallitukselle tämä tilanne on jostain syystä maistunut hyvin. Politiikkaa ei ole tämän hallituskauden aikana tärkeän harrastuksemme ja perinteemme turvaamiseksi muuttunut.

Metsästyskoiraharrastajat karttavat muun muassa kotikuntaani Kuhmoa, Suomen ajettua suurpetopolitiikkansa EU:n syliin.

Suurpetopolitiikka on rakennettava uudelleen kansallisista ja alueidemme tarpeista lähtien. Me tiedämme Suomen eri alueilla, miten täällä pitää elää luonnon parissa, paremmin kuin Tapiola ry:ssä Ulvilassa tai EU:ssa Brysselissä.

Oikeudenmukaisemman suurpetopolitiikan puolesta!

Mikko Polvinen

Kainuun maakuntavaltuuston puheenjohtaja, eduskuntavaaliehdokas (ps.)

Kuhmo

Kirjoittajan mielestä valitusoikeudet suurpetoasioissa kuuluisivat vain kattojärjestöille, jotka saavat tarvittaessa paikallista tietoa. Kuvassa suden jälki.
Kommentoi Ilmoita asiavirheestä