Mielipide Kajaanin varhaiskasvatuksesta: Säästöt vievät työstä ilon ja johtavat uupumiseen
Kajaanin varhaiskasvatus sai elokuun 2019 alussa uudet palvelulupaukset, jotka ovat kaikkien nähtävillä päiväkotien eteisissä.
Lupaukset ovat; "Annamme lapsen kokeilla itse asioita ja autamme tarvittaessa.", "Meillä on lempeät kädet, kiireettömät jalat ja ystävällinen puhe.", "Annamme lapselle syliä, turvaa ja lohtua." sekä "Nyt on leikin aika."
Palvelulupausten ajatus on kaunis ja ne todella sisältävät laadukkaan varhaiskasvatuksen ideologian: lapsia osallistetaan eli annetaan vaikuttamismahdollisuuksia omaan toimintaansa varhaiskasvatuspäivän aikana, heille tarjotaan aktivoivaa ja kehittävää toimintaa, leikkiä tuetaan ja ohjataan.
Arki päiväkodeissa on kuitenkin toisenlainen. Lapset joutuvat ottamaan aivan liikaa vastuuta omasta toiminnastaan, eivätkä aikuiset todellakaan näe tai kuule kaikkia sattumuksia.
Leikkiä ei ehdi ohjata saati tukea, vaikka sen pitäisi olla tärkein tavoitteemme varhaiskasvatuksessa; kaikkihan tietävät, että leikki on lapselle ominaista toimintaa ja siten erinomainen tapa oppia monia asioita.
Kaupunki elää jatkuvien säästötoimenpiteiden paineessa, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että sijaisia ei palkata sairaslomien ajaksi. Sijaisten palkkaamattomuutta perustellaan mm. tilapäisen suhdeluvun ylityksen sallimisena tai sillä, että koko päiväkodin suhdeluku on lain mukainen.
Missään ei määritellä, kuinka pitkä aika on tilapäinen.
Sijaisen puutetta ei myöskään korvaa se, että päiväkodin toisissa ryhmissä on tarpeeksi aikuisia toisen ryhmän kärsiessä kiireestä ja aikuisten vähyydestä. Tähän on tultava muutos!
Me kaikki tiedämme, että hyvinvoivista lapsista kasvaa hyvinvoivia aikuisia ja siten myös uusia, työkykyisiä veronmaksajia.
Tiedämme myös sen, että ongelmien ennaltaehkäisy on aina halvempaa, kuin niiden korjaaminen.
Pohditaanpa hetki tämänhetkistä varhaiskasvatuksen tilannetta; voimmeko kasvattaa lapsia hyvinvointia tukevalla tavalla?
Aikuisten vaihtuminen ei tue lapsen pysyviä kiintymyssuhteita, vaan altistaa pienen lapsen liian moneen sosiaaliseen kontaktiin, mitä lapsi ei kestä.
Mitä pienempi lapsi, sitä pysyvämmät kiintymyssuhteet myös varhaiskasvatuksessa tulisi olla.
Jatkuva henkilöstöpula johtaa myös siihen, että varhaiskasvatussuunnitelman mukaista, velvoittavaa toimintaa joudutaan perumaan perusarjen toiminnan ja turvallisuuden varmistamiseksi.
Aikuiset joutuvat paikkaamaan toisen ryhmän puuttuvan aikuisen paikkaa, mikä johtaa siihen, että toisen ryhmän toiminta kärsii. Tilanne on kuin suoraan hölmöläissadusta, jossa peittoa jatketaan siirtämällä kangasta päädystä toiseen; tilanne ei muutu miksikään, on vain toisesta päästä huonompi.
Lapset kärsivät aikuisten puutteesta myös siten, että hiljaiset, reippaat, omatoimiset lapset jäävät paitsioon vähäisten aikuisten huomion kiinnittyessä enemmän tukea tarvitseviin. Huomiotta jäävät lapset oirehtivat kotona eli tilanne heijastuu suoraan myös perheiden arkeen.
Jokainen lapsi on oma, arvokas yksilönsä, ei vain paperilla mitattava luku. Jokaiselle lapselle tehdään oma yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelmansa, jonka tavoitteita ei voida toteuttaa vajaalla henkilöstömäärällä. Me yritämme parhaamme, todella yritämme, mutta yksittäisten työntekijöiden voimat eivät riitä loputtomiin.
Meillä on hätä ja huoli, niin työntekijöiden, mutta etenkin lasten ja perheiden puolesta. Työntekijät sinnittelevät jatkuvasti päivästä toiseen.
Ennen niin iloiset ja motivoituneet varhaiskasvatusalan ammattilaiset ovat muuttuneet kyynisiksi, ja ne jotka vielä jaksavat ponnistella, etsivät uusia työpaikkoja, sillä sydän ei enää kestä.
Sydän ei kestä jatkuvassa riittämättömyydentunteessa elämistä, mikä luo arvoristiriitoja, jotka johtavat lopulta uupumiseen.
Työ ei saa olla se osa-alue elämässä, joka vie terveyden. Varhaiskasvattajat tahtovat antaa lapsille ja perheille enemmän kuin pystyvät.
Henkilökunta huokaisee syvään kesälomien kynnyksellä, että selvisimme tästä hankalasta vuodesta, vain huomatakseen, että uudesta toimintakaudesta on tulossa edeltäjäänsäkin pahempi.
Milloin tähän tulee stoppi? Huonon palkankin on kestänyt työn mielekkyyden vuoksi, mutta nyt tätä arvokasta työtä tehdään enää pakon edessä.
Hyvät Kajaanin varhaiskasvatuksen taloudesta päättävät, nyt on aika laittaa käsi sydämelle; eikö kaupungistamme todellakaan löydy muuta säästökohdetta kuin pienet ihmiset?
Lasten, perheiden ja kollegoiden puolesta
Varhaiskasvatuksen
opettaja ja lastenhoitaja
Tilanne on kuin suoraan hölmöläis-sadusta, jossa peittoa jatketaan siirtämällä kangasta päädystä toiseen; tilanne ei muutu miksikään, on vain toisesta päästä huonompi.
Milloin tulee stoppi? Huonon palkankin on kestänyt työn mielekkyyden vuoksi, mutta nyt tätä arvokasta työtä tehdään enää pakon edessä.
Kommentit
Jätä kommenttiHuoli pienistä
3.10.2019 22:21
Niin totta joka sana tuossa tarinassa.
Liisa Kemppainen
3.10.2019 20:47
Todella hyvä kirjoitus. Ongelma on päättäjät ja kaupungin johto. Arvostusta ei ole, eikä sitä tule.
toveritappi
3.10.2019 14:58
Se on kumma luulo, että työn pitää olla yhtä iloa. Jos olisi niin siitä olisi puute. Tai öh… mitenkäs se nyt menikään….
Pee
3.10.2019 14:41
Sama tilanne on muillakin työpaikoilla eikä työniloa lainkaan, rahaa ei ole.
Wolf
3.10.2019 14:13
Varhaiskasvatus, Pohjois-Korean malli. Valtio ottaa leikki-ikäiset ”huostaansa” ja kasvattaa heistä uskollisia teollisuuden palvelijoita.
Lto
3.10.2019 12:19
Tämä kirjoitus niin täyttä totta. Tätä linjausta tuntuu koko Suomi noudattavan; hölmöläisten touhua.
Romaanit erikseen
3.10.2019 10:29
Asia lie hyvä, pitkät kirjoitukset jää ymmärtämättä kun alun jo unohtaa jos loppuun jaksaa
Kollega
3.10.2019 7:34
Terveisiä Hämeestä. Täysin samassa veneessä ollaan. Erittäin hyvä kirjoitus.
tellevo
3.10.2019 4:51
Naulan kantaan! Julkisissa puheissa päättäjät hurskastelevat huolissaan, että onpa se ikävää kun Kainuun väkiluku laskee ja onpa se ikävää kun syntyvyys laskee. Jätetään kuitenkin ääneen sanomatta, että -ha-haa-Kajaanissapa väkiluku nousee ja kun muuta Kainuuta tyhjennetää keskittämällä palvelut maakuntakeskukseen. Mutta mutta… ei mene enää kymmentäkään vuotta, kun kaupungissakin joudutaan pohtimaan, minkä päiväkodin tai minkä koulun ovelle laitetaan pönkkä. Lapsiluku putoaa rajusti.
Kun seuraa keskustelua palveluista, palveluiden järjestämisestä ja rahasta, niin ei voi kuin ihmetellä, miten johonkin perustoimintaan ei riitä raha ei millään ja samalla keskustellaan siitä, että johonkin toiseen tuntuu riittävät ihan ylettömyyksiin, mitä vaan ilkeää esittää.
Varhaiskasvatus, peruskoulutus ja sosiaalipuoli eivät ole niitä mediaseksikkäimpiä aiheita, joihin panostaa, mutta ne ovat niitä, jotka joko tuovat tai vievät asukkaita Kajaanista pois ympäryskuntiin tai pois maakunnata.
peko2109
3.10.2019 15:33
Päiväkodeissa ei ole varaa ostaa askartelutarvikkeita.
Samaan aikaan pieni joukko vaatii uusia tiloja teatterille.
Rane
4.10.2019 10:13
Samaan aikaan valtio upotti satoja miljoonia veronmaksajien varoja talvivaaran suojatyöntekijöille.
Susanna
2.10.2019 22:22
Nämä samat ongelmat ovat muuallakin kunnissa ja todennäköisesti suurimmalla osalla maamme päiväkodeissa. Olisi tehtävä päätöksiä jotka lopettavat tämän pelaamisen työntekijöillä, pienennettävä ryhmäkokoja tai lisättävä suureen ryhmään aikuisia. Joka ryhmässä on lapsia jotka tarvitsevat lisätukea jättäen toiset varjoon vähemmälle koska aikuisen aika ei kertakaikkiaan riitä jokaiselle. Paluu vuosien takaiseen 1/7 plus apulainen toisi jo muutosta paljon ja ehkä voisimme ruveta puhumaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta kun kyetään riittävästi tukemaan, ohjaamaan, opettamaan, antamaan aikaa ja syliä. Niin kauan suuntaus on negatiivinen kun päätöksiä ei tehdä. Sairaspoissaolot lisääntyvät kuormituksen takia joka on fyysistä ja henkistä, työn mielekkyyden puute vie työntekijät muualle, kierre jatkuu ja jatkuu. Samaan aikaan työntekijöitä vaaditaan venymään ja ponnistelemaan äärirajoilla, vaatimuksia lisätään ja positiivisuutta perätään mutta ei työntekijä yksin kykene kaikkeen. Myös nykyajan lapset ovat erilaisia mikä tuo haasteensa, hoitajia potkitaan, lyödään, nimitellään, syljetään päin, yritetään karata, ym ym….rajojen laittaminen jää varhaiskasvatuksen henkilökunnalle. Miksi näin nykyään on?
Parhaimmillaan työ on iloa ylimmillään kun siihen on riittävät resurssit ja aikaa, kauheimmillaan se on vain selviämistä päivästä toiseen, niinkuin nykyään tahtoo olla. Toivotaan että päätökset parannuksiin olisivat tulossa pian, ryhmäkokojen pienentäminen pakolliseksi,päiväkoti apulaisen mahdollisuus takaisin tai avustaja joka ryhmään ilman määräystä erityislapsesta, ylimääräinen kiky työajan pidennys pois (se ei tuo työpaikkoja eikä motivoi vaan vaikuttaa jaksamiseen) ja jos muutoksia tulisi olisi toteutus määrättävä pakolliseksi mahdollisimman pian ei pitkiä siirtymäaikoja eikä valinnan mahdollisuutta kunnilla. Ei isoja asioita loppupeleissä mutta olisi iso vaikutus parantaa oloja kaikille.
Äiti
3.10.2019 19:36
Juuri näin, täyttä asiaa!
Tanja
2.10.2019 22:11
Samaistun täysin tähän juttuun. Samanlaista myös omassa työpaikassa pääkaupunkiseudulla. Huoli lapsista ja omasta jaksamisesta on suuri. Joka päivä rikotaan suhdelukuja.
Ei pysty tekemään niin hyvin kuin osaisi.
Ei mene oikein
2.10.2019 15:09
Kaupungin tulisi säästää enemmin EI lakisääteisistä palveluista ja tukea enemmän peruskoulua ja varhaiskasvatusta, jotka ovat lakisääteistä kaupungin toimintaa.
Tärkeysjärjestys
3.10.2019 6:15
Ladut on kyllä viimeisen päälle liipattu kesät talvet! Auto- ja pyörätiet saavat odottaa aurausta ja kunnossapitoa, töihinlähtijöistä viis, mutta ladut on oltava huippukunnossa jo aamulla klo 5! Koulujen kenttiäkään ei saada jäädytettyä kun ei ole resursseja. Ei ole nämä luistelijat päättämässä kaupungin asioista eivätkä soittele näille…
Ei kateeksi käy!
2.10.2019 13:23
Siihen lisäksi homeiset koulut, hyväveli- järjestelmän mukaan jaettavat opettajan virat; toistakymmentä vuotta määräaikaisuuksia tehnyt ei pääse edes haastatteluun kun virkamiehen sukulaistyttö juuri valmistuttuaan on ”sopivampi” virkaan, hankalat vanhemmat, erityisoppilaita useita samassa normaaliluokassa, opettajan olemattomat oikeudet puuttua epäkohtiin jne…