Mielipide Kajaanin varhaiskasvatuksesta: Säästöt vievät työstä ilon ja johtavat uupumiseen

Kajaanin varhaiskasvatus sai elokuun 2019 alussa uudet palvelulupaukset, jotka ovat kaikkien nähtävillä päiväkotien eteisissä.

Lupaukset ovat; "Annamme lapsen kokeilla itse asioita ja autamme tarvittaessa.", "Meillä on lempeät kädet, kiireettömät jalat ja ystävällinen puhe.", "Annamme lapselle syliä, turvaa ja lohtua." sekä "Nyt on leikin aika."

Palvelulupausten ajatus on kaunis ja ne todella sisältävät laadukkaan varhaiskasvatuksen ideologian: lapsia osallistetaan eli annetaan vaikuttamismahdollisuuksia omaan toimintaansa varhaiskasvatuspäivän aikana, heille tarjotaan aktivoivaa ja kehittävää toimintaa, leikkiä tuetaan ja ohjataan.

Arki päiväkodeissa on kuitenkin toisenlainen. Lapset joutuvat ottamaan aivan liikaa vastuuta omasta toiminnastaan, eivätkä aikuiset todellakaan näe tai kuule kaikkia sattumuksia.

Leikkiä ei ehdi ohjata saati tukea, vaikka sen pitäisi olla tärkein tavoitteemme varhaiskasvatuksessa; kaikkihan tietävät, että leikki on lapselle ominaista toimintaa ja siten erinomainen tapa oppia monia asioita.

Kaupunki elää jatkuvien säästötoimenpiteiden paineessa, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että sijaisia ei palkata sairaslomien ajaksi. Sijaisten palkkaamattomuutta perustellaan mm. tilapäisen suhdeluvun ylityksen sallimisena tai sillä, että koko päiväkodin suhdeluku on lain mukainen.

Missään ei määritellä, kuinka pitkä aika on tilapäinen.

Sijaisen puutetta ei myöskään korvaa se, että päiväkodin toisissa ryhmissä on tarpeeksi aikuisia toisen ryhmän kärsiessä kiireestä ja aikuisten vähyydestä. Tähän on tultava muutos!

Me kaikki tiedämme, että hyvinvoivista lapsista kasvaa hyvinvoivia aikuisia ja siten myös uusia, työkykyisiä veronmaksajia.

Tiedämme myös sen, että ongelmien ennaltaehkäisy on aina halvempaa, kuin niiden korjaaminen.

Pohditaanpa hetki tämänhetkistä varhaiskasvatuksen tilannetta; voimmeko kasvattaa lapsia hyvinvointia tukevalla tavalla?

Aikuisten vaihtuminen ei tue lapsen pysyviä kiintymyssuhteita, vaan altistaa pienen lapsen liian moneen sosiaaliseen kontaktiin, mitä lapsi ei kestä.

Mitä pienempi lapsi, sitä pysyvämmät kiintymyssuhteet myös varhaiskasvatuksessa tulisi olla.

Jatkuva henkilöstöpula johtaa myös siihen, että varhaiskasvatussuunnitelman mukaista, velvoittavaa toimintaa joudutaan perumaan perusarjen toiminnan ja turvallisuuden varmistamiseksi.

Aikuiset joutuvat paikkaamaan toisen ryhmän puuttuvan aikuisen paikkaa, mikä johtaa siihen, että toisen ryhmän toiminta kärsii. Tilanne on kuin suoraan hölmöläissadusta, jossa peittoa jatketaan siirtämällä kangasta päädystä toiseen; tilanne ei muutu miksikään, on vain toisesta päästä huonompi.

Lapset kärsivät aikuisten puutteesta myös siten, että hiljaiset, reippaat, omatoimiset lapset jäävät paitsioon vähäisten aikuisten huomion kiinnittyessä enemmän tukea tarvitseviin. Huomiotta jäävät lapset oirehtivat kotona eli tilanne heijastuu suoraan myös perheiden arkeen.

Jokainen lapsi on oma, arvokas yksilönsä, ei vain paperilla mitattava luku. Jokaiselle lapselle tehdään oma yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelmansa, jonka tavoitteita ei voida toteuttaa vajaalla henkilöstömäärällä. Me yritämme parhaamme, todella yritämme, mutta yksittäisten työntekijöiden voimat eivät riitä loputtomiin.

Meillä on hätä ja huoli, niin työntekijöiden, mutta etenkin lasten ja perheiden puolesta. Työntekijät sinnittelevät jatkuvasti päivästä toiseen.

Ennen niin iloiset ja motivoituneet varhaiskasvatusalan ammattilaiset ovat muuttuneet kyynisiksi, ja ne jotka vielä jaksavat ponnistella, etsivät uusia työpaikkoja, sillä sydän ei enää kestä.

Sydän ei kestä jatkuvassa riittämättömyydentunteessa elämistä, mikä luo arvoristiriitoja, jotka johtavat lopulta uupumiseen.

Työ ei saa olla se osa-alue elämässä, joka vie terveyden. Varhaiskasvattajat tahtovat antaa lapsille ja perheille enemmän kuin pystyvät.

Henkilökunta huokaisee syvään kesälomien kynnyksellä, että selvisimme tästä hankalasta vuodesta, vain huomatakseen, että uudesta toimintakaudesta on tulossa edeltäjäänsäkin pahempi.

Milloin tähän tulee stoppi? Huonon palkankin on kestänyt työn mielekkyyden vuoksi, mutta nyt tätä arvokasta työtä tehdään enää pakon edessä.

Hyvät Kajaanin varhaiskasvatuksen taloudesta päättävät, nyt on aika laittaa käsi sydämelle; eikö kaupungistamme todellakaan löydy muuta säästökohdetta kuin pienet ihmiset?

Lasten, perheiden ja kollegoiden puolesta

Varhaiskasvatuksen

opettaja ja lastenhoitaja

Tilanne on kuin suoraan hölmöläis-sadusta, jossa peittoa jatketaan siirtämällä kangasta päädystä toiseen; tilanne ei muutu miksikään, on vain toisesta päästä huonompi.

Milloin tulee stoppi? Huonon palkankin on kestänyt työn mielekkyyden vuoksi, mutta nyt tätä arvokasta työtä tehdään enää pakon edessä.