Mielipide: Säilyykö Kainuu ja Puolangan palvelut ja malli

Vaaleissa oli Kainuussa kaksi tärkeää ja mielenkiintoista asiaa ylitse muiden. Tärkein on, säilyykö Kainuussa maakunnan oma hallinto ja päätösvalta. Huono äänestysinto ja maakunnan omatoiminen pienentäminen sotivat tätä tavoitetta vastaan. Uusi kallis ja hieno sairaala jää puolustamaan omaa maakuntaa. Sen ongelma vain on, että terveyskeskustilat rakennettiin liian pieniksi, jos henkilökuntaa vain saataisiin tarvetta vastaamaan ja tk-tilat tuli väärään paikkaan. Ja tuliko erikoissairaanhoidon tiloista liian isot (?), Kainuun erikoissairaanhoitohan on maan kalleinta.

Toisenlainen tärkeä, vaikea ja mielenkiintoinen asia on, sallitaanko Puolangalle toimivat, hieman kalliimmat, mutta heidän maksamanaan yksimielisesti päätetyt ja hyväksytyt palvelut. Eivätkö he ole sen todella ansainneet! Sotea valtakunnallisesti ajettaessa ja suunniteltaessa on pidetty oman toimintayksikön vähimmäismääränä noin 10 000 asukasta. Kainuun tapaisessa maakunnassa siihen ei yllä yksikään kunta. Puolanka on löytänyt ratkaisun, joka toimii 2500 asukkaan pohjalta. "Leveät hartiat ja pitkät hoitoketjut"- slogan, johon kaikki ovat vannoneet, kalpenee ja menettää täysin merkityksensä. Puolangalta hoitoketju toimii niin, että lonkkaproteesi on laitettu parissa viikossa.

Vaalit on käyty ja pulinat pois! Voittajat ansaitsevat onnittelut ja hyvää paneutumista asioihin! Urakka vain taitaa olla liian iso ja nykyinen vaalikausi liian lyhyt, että valmista tulisi. Kun hallintokokeilun ja Kainuun Sote -mallin jäljiltä tilanne ei tyydytä (ei tyydyttänyt) äänestäjiä, ei ole syytä kadehtia valittuja. Hyviä ihmisiä valittiin, mutta minun silmiin vähän pistää, että aika monessa valitussa on kyllä merkkejä "vanhan liiton ajattelusta". Kaikki kyllä hokivat lähipalvelujen puolesta.

No helpotusta asioihin tuo, että jää meille sulatteluaikaa. Puolangan sopimukset lienevät voimassa vuosiin -25–26 asti. Valtuutetuille jää aikaa perehtyä tilanteeseen. Ja helpotusta voi tuoda, jos valtakunnan tasolta ei sitten enää olisi neliraaja-jarruttaja Krista Kiurun ja Li Andersonin tapaisia hästääjiä. Tai ainakaan heidän ei pitäisi antaa asiaan vaikuttaa. Kunnioitetaan lähidemokratiaa. Tässä tapauksessa maakuntademokratiaa.

lääkäri, Kajaani

Hannu Kemppainen