Kotimaa

Näkökulma: Eläkeputken poistamiselle on perusteensa, mutta myös pehmeitä keinoja tarvitaan

Eläkeputken poisto olisi kova paikka vasemmistoliitolle. Se tuskin silti lähtee hallituksesta. Ikääntyneiden työllisyyden lisäämisessä tarvitaan putken poistamisen lisäksi pehmeitä keinoja, kirjoittaa Lännen Median politiikan toimittaja Anita Simola.

Hallitus on vuoden loppuun mennessä luvannut päätöksiä yli 55-vuotiaiden työllisyysasteen nostamiseksi. Joululahjaksi pakettia tuskin voi kutsua. Eläkeputken poistaminen on yksi tärkeimmistä työkaluista hallituksen keinovalikoimassa.

Eläkeputki tarkoittaa työttömyysturvan lisäpäiviä, joiden turvin eläkeikää lähestyvät voivat työttömäksi jäädessään päästä pidennetylle ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle.

Eläkeputkeen koskeminen ei ole voitto yhdellekään puolueelle. Putken poiston arvioidaan kuitenkin tuovan merkittävän lisätyöllisten joukon, ja tätä joukkoa koronan kourista pystyyn nouseva maa tarvitsee.

Työmarkkinaosapuolet yrittivät saada valmiiksi oman pakettinsa, mutta turhaan. Hallitus voi todeta, että minkä taakseen jättää, edestään löytää.

Mitä hallituksen pöydästä lähteekään, katse suuntautuu pääministeri Sanna Mariniin (sd.), jonka tarmo on keväästä lähtien mennyt koronakriisin hoitoon.

Nyt ollaan muiden kipeiden asioiden äärellä, ja johtajuutta punnitaan.

MTV:n vaalitentissä pääministeri vahvisti, että hallitus tekee kautensa aikana päätökset 80 000 lisätyöllisestä.

Kyseessä on kova lupaus varsinkin, kun maailmalla puhutaan jo kolmannesta korona-aallosta. Toisaalta Marinilla on nyt tilaisuus näyttää voimansa tositoimissa.

Hallituspuolueista eläkeputken poisto on hankalin vasemmistoliitolle. On väläytelty, että puolue jättäisi hallituksen tämän takia. Tähän tosin ei taida uskoa kukaan.

Varmaa on, että varsinkin vasemmistopuolueille pehmentävät elementit putken poiston tilalle ovat tärkeitä.

Niitä on lueteltu iso liuta palkansaajajärjestöjen paperissa. Arvio kustannuksista on häilyvä. Selvää on, ettei se saa muodostua kohtuuttoman kalliiksi valtiolle eikä työnantajalle.

Pehmeiden keinojen lista ei tunnu ikääntyvistä houkuttelevalta. Kuinka moni haluaa työuransa loppupäässä uudelleenkoulutukseen, kun mieleinen työ loppuu?

Pehmeiden ja täydentävien keinojen rinnalle olisi tärkeää luoda ilmapiiri, jossa arvostetaan iän tuomaa kokemusta. Kokemus ei häviä mihinkään, vaikka työntekijä tekisi lyhennettyä työviikkoa tai olisi osa-aikainen.

Kun hallituksen viisikko päättää varttuneiden kohtalosta, on hyvä muistaa, että tekijät itse ovat nuoria. Rkp:n Anna-Maja Henrikssonia lukuun ottamatta päätöksen tekevät kolmekymppiset, joista tuskin kenelläkään on näkymää siitä, mitä he ajattelevat työelämästä 30 vuoden päästä.

Kun ikääntyville haetaan työllisyystoimia, puhe kääntyy usein Ruotsiin, missä viime vuonna 55–64-vuotiaista 77,7 prosenttia kävi töissä, kun vastaava osuus Suomessa jäi 66,8 prosenttiin.

Löytyisiköhän ainakin osittainen syy erolle esimerkiksi osa-aikatyön suosimisesta tai siitä, että irtisanomisjärjestelmä on länsinaapurissa erilainen? Ruotsissa viimeiseksi taloon tullut työntekijä joutuu lähtemään ensin.

Yksi silmiinpistävä uutinen putken poistotalkoissa on Suomen Yrittäjien kysely. Järjestö on halunnut putkesta eroon pitkään, mutta vain neljännes pk-yrittäjistä on valmis poistamaan eläkeputken. Putki nähdään yhä reiluna vaihtoehtona.