Oletko syyllistäjä tai hälläväliä-tyyppi?

Tuomitsevia katseita kaupassa ja somepaheksunta mökille lähtijöitä kohtaan. Ihmiset linnoittautuvat koteihinsa, mutta myös auttamisenhalu nousee. Entä miksi yli 70-vuotias haluaa jatkaa elämäänsä aivan kuin ennenkin?

Näin sosiaalipsykologit selittävät ihmisten käyttäytymistä koronapandemian aikana.

Sosiaalipsykologian professori Johanna Ruusuvuori Tampereen yliopistosta muistuttaa, että rajoituksia rikkova ei ole välttämättä hankala luonne, vaan käyttäytymisen taustalla vaikuttavat monet syyt.

Sosiaalipsykologiassa tiedetään, että käyttäytymistä selitettäessä yksilölliset tekijät saavat liian suuren roolin ja tilannetekijät jätetään vähemmälle huomiolle. Ilmiössä on kyse ammattikielellä attribuution peruserheestä.

– Erityisesti toisten käyttäytymistä arvioidessa korostuu sisäisten tekijöiden merkitys, kun taas omaa toimintaa selitetään helpommin ulkoisilla tekijöillä, Ruusuvuori selvittää.

Käyttäytyminen on varsin monimutkainen ilmiö, eivätkä yksilölliset taipumukset riitä selittämään sitä. Me toimimme eri tilanteissa hyvin eri tavoin huolimatta yksilöllisistä piirteistämme.

– Vaikuttamassa ovat myös muun muassa motivaatio, kokemukset, ikä, ammatti, elämäntilanteet, tietyt kaikkien jakamat ajattelutaipumukset, ryhmäilmiöt, tiedon taso ja tiedon lukutaito, laajemmat kulttuuriset tekijät – ja vielä erilaiset vaihtuvat tilannetekijät, Ruusuvuori luettelee.

Syyllistäminen on näkynyt julkisuudessa paljon koronaepidemian aikana. Siitä myös ihmiset ovat kertoneet.

Esimerkiksi kassajonossa turvaetäisyyden unohtava nainen voi saada paheksuvia katseita. Harha saa muut ajattelemaan, että toiminta johtuu hänen persoonallisista piirteistään, ja pitämään häntä piittaamattomana ja vastuuttomana. Sosiaalipsykologit korostavat sitä, että hän on ehkä pienten lasten univelassa oleva äiti, joka väsyneenä epähuomiossa unohtaa hetkeksi turvavälin.

Entäs hän, joka älähtää turvaetäisyyden unohtavalle perheenäidille?

– Sekin voi olla tilanteesta johtuvaa. Ehkä hänelle on käynyt iso vastoinkäyminen ja hän on pahalla tuulella, ja sitten kaupassa joku tulee liian lähelle, Ruusuvuori sanoo.

Syyllistämiseen voi vaikuttaa syyllistäjän psykologia, mutta persoonallisuuden piirteiden lisäksi sekin koostuu useasta eri tekijästä, kuten opituista käyttäytymismalleista ja motivoitumisesta jonkin tyyppiseen toimintaan..

– Lisäksi meillä on kaikilla taipumus kiinnittää huomiota ja omaksua paremmin sellaista tietoa, joka sopii olemassa oleviin ajatusmalleihimme, ja välttää sellaista tietoa, joka sotii omia näkemyksiämme vastaan, Ruusuvuori sanoo.

Mukaudumme oman ryhmämme näkemykseen.

– Jos esimerkiksi arvostamamme henkilö esittää, että vastuullisten henkilöiden tulisi käyttää kasvosuojia, havaitsemme ja uskomme helpommin tietoa, joka tukee tätä näkökulmaa.

Syntipukkiteorian mukaan syyllistämisen avulla voidaan selittää epäonnistumisia samalla, kun säilytetään omaa positiivista minäkuvaa.

– Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti syyttää WHO:ta ja vierittää näin vastuuta koronakriisin huonosta hoidosta jonkun muun kuin itsensä kontolle, Ruusuvuori havainnollistaa.

Entä tarkkaillaanko Suomessa muita erityisen paljon?

– Olisi helppo sanoa, että Suomessa on kyttääjäkulttuuri, mutta varmasti joka puolella on vastaavaa, miettii sosiaalipsykologian lehtori Marko Salonen Tampereen yliopistosta.

– Voi tosin olla niin, että Suomessa toisten tarkkailu ja heidän toimiensa arvioiminen resonoi erityisen hyvin. Ehkä Suomessa vallitseva yhtenäiskulttuurin ihanne ja velvollisuuden tunne ajaa sellaiseen.

Perinteisesti tunne, että ollaan samassa veneessä, on positiivinen asia. Kriisitilanteessa se voi kääntyä siihen, että muut näyttäytyvät vähemmän velvollisuudentuntoisina.

– Se synnyttää tunnetta, onko tämä nyt ihan oikein, että joku luistaa suosituksista.

Esimerkiksi Italiasta on raportoitu, että naapurit käräyttävät ulkoilijoita. Poliisit oli hätyytetty paikalle, kun isä ja tytär olivat ulkoiluttamassa koiraansa pienellä nurmikkopläntillä, vaikka puistoihin meno on kielletty.

– Käräyttäjällä voi olla taustalla aitoa pelkoa. Tai sitten syynä on vanha kauna tai on noustu väärällä jalalla, Ruusuvuori pohdiskelee.

Miksi näyttää siltä, että jotkut eivät ollenkaan piittaa ohjeista ja jatkavat omaa elämäänsä lähes entiseen tapaan. Sosiaalipsykologia korostaa, että elämäntilanne ja omat olosuhteet ovat tärkeä käyttäytymiseen vaikuttava tekijä.

– Jos olet vaikkapa yli 70-vuotias, terve ja oireeton, päivärutiinisi ovat elämäsi sisältö ja tärkeä osa elämänhallintaa, punnitset ehkä, mikä on pienempi paha. Mennäkö torille juttelemaan mukavia vai jäädäkö kotiin eristyksiin viikko- tai jopa kuukausikausiksi?

Ruusuvuoren mielestä tässä tapauksessa normaalin toiminnan jatkamista voisi selittää ihmisen itsemääräämisteorian avulla.

– Sen mukaan välttämättömiä hyvinvoinnin edellytyksiä ovat kolme perustarvetta: omaehtoisuus eli itsemääräämisoikeus, kyvykkyys eli kyky selvitä ja saada asioita aikaan sekä yhteisöllisyys eli tarve olla kontaktissa muiden kanssa.

Eristäminen vaikuttaa näihin tarpeisiin selkeästi.

Myös nuorison kokoontumisia on taivasteltu.

– He saattavat käyttäytyä tietyllä tavalla näyttääkseen kavereille, että katsokaa kuinka rohkea jannu olen. Se liittyy ikään, elämänvaiheeseen ja ryhmäilmiöön. Teini-ikäisillä on meneillään iso tehtävä: pitää erottautua vanhemmista ja ryhtyä pikku hiljaa aikuisiksi. Tärkein viiteryhmä ovat samanikäiset teinit, eivätkä Suomen hallituksen suositukset välttämättä niin paljon kiinnosta, Ruusuvuori sanoo.

Myös auttamishalu eli prososiaalinen käyttäytyminen on noussut esiin. Ihmiset toimivat epäitsekkäästi, auttavat ja asettavat toisen hyvän oman edun edelle.

– Ihmiset esimerkiksi hoitavat iäkkäitä vanhempiaan, mutta eristävät itsensä muista suojellakseen heitä ja tilaavat kauppatavarat kotiin, Ruusuvuori kertoo.

Tuolloin ihmiset kokevat olevansa vastuussa yhteisöstä, eivät vain itsestään. Yhteisö, johon samaistutaan, voi olla oma perhe tai isompi ryhmä, myös vaikka koko Suomi tai maailma.

Ruusuvuoren Ruusuvuoren mielestä on tärkeää, että ihmiset koronakriisissä välttäisivät yksilön persoonallisuuden kautta selittämistä ja ymmärtäisivät, että käyttäytymiseemme vaikuttavat monenlaiset asiat ja toiminta voi selittyä yhtä lailla sosiaalisten lainalaisuuksen, elämänvaiheen tai tilanteen kautta. mielestä on tärkeää, että ihmiset koronakriisissä välttäisivät yksilön persoonallisuuden kautta selittämistä ja ymmärtäisivät, että käyttäytymiseemme vaikuttavat monenlaiset asiat ja toiminta voi selittyä yhtä lailla sosiaalisten lainalaisuuksen, elämänvaiheen tai tilanteen kautta.

– Muuten voi syntyä tarpeetonta syyllistämistä.

Epidemiatilanne tarjoaa paljon uusia selitysmalleja, joilla ihminen voi selittää toimintaansa, sanoo Marko Salonen.

– Vaikkapa siten, että "olen lainkuuliainen kansalainen", "näin vain kuuluu tehdä" tai "yritän toimia normaalisti, kuin ennen". Nythän tavallisesta toiminnasta on tullut selitettävä juttu, Salonen naurahtaa.

Salonen on kummastellut, kuinka paljon koronakeskusteluja käydään talouden ja epidemiologian kautta.

– Monet vaikutukset ovat lähisosiaalisessa maailmassa, myös kauaskantoiset seuraukset. Koulujen kiinniolo on hurjan iso juttu lasten sosiaalisen maailman kannalta.

Miettiä voisi Salosen mielestä myös sitä, mitä tapahtuu, jos muiden ihmisten tarkkailu tai toisten ihmisten ajattelu mahdollisina uhkina jäävät elämään.

– Selviämme tästä kriisistä sitten ihan miten vain, tulevaisuudessa mieleen palautuvat tavat, miten ihmiset ovat tässä tilanteessa toimineet.