Pääkirjoitus: Kaikki avustava työ on tärkeää - koulutusvaatimukset eivät saa rajoittaa auttamista
Hoiva-avustajien merkitys on puhuttanut osana hoitajien kriisiytynyttä työtilannetta. Miksi vasta nyt? Äskettäin työstään hoiva-avustajana kertoi ennen laitoshuoltajana työskennellyt nainen Ylen haastattelussa (Yle 29.8.) tuoden esiin olennaisen seikan: hoiva-avustaja on läsnä niissä arjen tilanteissa, joissa hoitajan ammattiosaaminen ei ole välttämätöntä.
Hoitajan ammattiosaaminen ei ole välttämätöntä maalaisjärjellä ajatellen ainakaan seuraavissa tilanteissa: kahvin keittäminen, lakanoiden vaihtaminen, pissalla käyttäminen, ulkona kuljettaminen tai hiusten harjaaminen. Tuollaisissa tehtävissä voimme olla tilanteen tullen, jälleen maalaisjärjellä ajatellen, mukana me kaikki, eikä tuota mahdollisuutta pidä liikaa rajata. Jos jotakin näissä kohdin olisi syytä tarkistaa, niin ehkä rikosrekisteri.
Koulutusvaatimukset tai byrokratia eivät saa olla auttamisen esteitä missään tilanteessa. Auttamista hoivatyön, tai minkään työn, ulkopuolella kun suorastaan toivotaan. Varmasti ei naapuri tule vaikkapa kukkien kastelussa auttaessasi selvittämään, onko sinulla nahkealehtisten kasteluun soveltuvaa koulutusta. Emme kysy tuttavaa kävelylle viedessämme, että kelpaammeko tähän rinnalle, vaikka ei ole hoiva-alan tutkintoa, että jos hän vaikka kompastuukin.
Meillä on lukuisia sellaisia auttamisen tehtäviä ja tilanteita, joissa tutkinnoksi riittää terve järki, hyvä kunto ja halu auttaa. Entistä enemmän apukäsiä tarvitaan laitoksissa ja sairaaloissa, mutta lopulta lähes missä tahansa työssä.
Ei ole montaa vuotta siitä, kun asiantuntijaorganisaatioissa luovuttiin assistenteista lähes tyystin. Ajatus on ollut, että tukitehtävät automatisoituvat niin, ettei assistentille ole vanhassa roolissaan tarvetta. Muuttuvien ohjelmistojen ja ohjeiden viidakossa assistentti saattaa kuitenkin olla juuri se olennainen apu.
