Pääkirjoitus: Sananvapaus on arvokas asia, jota pitää vaalia
Eilen perjantaina vietettiin kansainvälistä sananvapauden päivää. Suomi on maailman kärkimaita sananvapaudessa. Perustuslain mukaan meillä jokaisella on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja viestejä kenenkään ennakolta estämättä.
Viime vuosina esiin on noussut keskustelu siitä, pitäisikö vihapuhe määritellä ja kieltää lailla. Aihe on kuuma peruna, koska tarvetta keskustelun siistiytymiseen esimerkiksi sosiaalisen median kanavissa on, mutta samalla halutaan varoa sananvapauden kaventamista. Vihapuhetta ei ole myöskään yksinkertaista määritellä: se, mikä yhdelle on loukkaavaa on toiselle tavanomainen keskustelutyyli.
Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa vihapuhe on määritelty seuraavasti: "Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansalaismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten, ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan."
Tämäkin määritelmä jättää tulkinnanvaraa ja harmaita alueita, joita ihmiset voivat halutessaan hyödyntää. Olennaista on, että vihapuhe ei ole sananvapautta vaan pyrkii toisten sananvapauden kaventamiseen.
Viime viikkoina sananvapauden väärinkäytöstä ja sen seurauksista on saatu muistutus, kun tuoreen kansanedustajan Hussein al-Taeen (sd.) taannoiset kirjoitukset ovat nousseet julkisuuteen. Useita vuosia vanhoissa some-kirjoituksissa al-Taee oli kirjoittanut muun muassa homoja, juutalaisia ja sunnimuslimeja loukkaavasti. Kielteisen julkisuusmyllyn seurauksena al-Taee joutui tällä viikolla sairaalaan.
Loukkaavat kirjoitukset saattavat nousta esiin vielä vuosia niiden kirjoittamisen jälkeenkin. Siksi kannattaa miettiä tarkoin, mitä someen kirjoittaa.
