Pääkirjoitus: Terrafamen uraanilupapäätös tietää yhtiölle kovia vaateita avoimuudesta
Valtioneuvosto myönsi Terrafamelle torstaina luvan ottaa talteen ja jalostaa uraania. Päätös on historiallinen, sillä se on ensimmäinen kerta, kun Suomeen on tällainen lupa annettu. Lisäksi päätös tekee Suomesta EU:n ainoan uraanintuottajan.
Kainuussa lupaa osattiin odottaa. Prosessi on kestänyt vuosia, ja luvan perustelut ovat asialliset. Kun sekä ympäristöministeriö, Kainuun ely-keskus että Säteilyturvakeskus pitävät uraanin talteenottoa järkevänä ja turvallisena toimenpiteenä, ei luvan epäämiseen olisi ollut riittäviä perusteita.
Yllätys ei ole sekään, jos luvasta valitetaan. Kainuun luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Antti Lankinen antoi jo torstaina ymmärtää, ettei valtioneuvoston päätös jätä muita vaihtoehtoja. Luonnonsuojelupiirin näkemys on, että uraanintuotannon ympäristövaikutukset olisi pitänyt arvioida koko tuotantoprosessin ajalta.
Mahdollinen valitus tietää toiminnan aloittamisen viivästymistä, mutta valtioneuvoston lupapäätös on signaali Terrafamen tulevaisuuden pitkäjänteisestä rakentamisesta. Uraanin lisäksi yhtiötä kiinnostavat harvinaiset maametallit, joiden talteenotto mahdollistuu uraanin talteenoton myötä. Näitä metalleja käytetään esimerkiksi tuulivoimaloissa ja sähköautoissa, eli niiden kysynnän voi olettaa kasvavan.
On järkevää, että Terrafamen kaivoksesta hyödynnetään kaikki, mikä hyödynnettävissä on. Valtaisa avolouhos on ikuinen maamerkki, eikä luonto ole enää koskaan alueella entisellään. Uraania louhitaan jo nyt joka tapauksessa muun prosessin yhteydessä, ja hyödyntämisen vaihtoehtona olisi sen varastoituminen bioliuotuskasoihin ja kipsisakka-altaisiin kaivoksen alueelle.
Tärkeää on kuitenkin se, että Terrafamen uraanin tuotanto-, jalostus- ja käyttöketju ovat sekä viranomaisten että yleisön arvioitavissa. Jos yhtiöön on tähänkin mennessä kohdistunut poikkeuksellisen suuria avoimuuden vaateita, nostaa uraanintuotanto ne täysin uudelle tasolle.
Kommentit
Jätä kommenttiMuistan!
8.2.2020 18:39
Keskustalaiset politikot olivat lääpällään Talvivaaran toiminnasta ja täten vaikeuttivat asioiden avointa käsittelyä. Oli siellä kokoomuslainen Stubbikin ihailemassa Talvivaaran ihmettä. Nyt kuitenkin ihmiset pelkäävät enemmän punaista lihaa kuin keltaista kakkua. Vihreät alempiarvoisena ministeriönä ympäristöministerinään Ville Niinistö pidettiin kurissa ja herran nuhteessa.
Kainuun Sanomatkin piti lukijoitaan pitkään pimennossa.
Jari Pöllänen
8.2.2020 6:39
”Uraania louhitaan jo nyt joka tapauksessa muun prosessin yhteydessä, ja hyödyntämisen vaihtoehtona olisi sen varastoituminen bioliuotuskasoihin ja kipsisakka-altaisiin kaivoksen alueelle.”
Niinhän sitä – yllätys, yllätys – louhitaan, vaikka kellään ei alkuperäisen ympäristöluvan hakuprosessin aikana ollut uraanista hajuakaan. Jopa pitkälle koulutetut alan ammattimiehet olivat malmin uraanipitosuudesta autuaan tietämättömiä. Jännä.
”Jos yhtiöön on tähänkin mennessä kohdistunut poikkeuksellisen suuria avoimuuden vaateita, nostaa uraanintuotanto ne täysin uudelle tasolle.”
Henkilökohtaisesti luottaisin tässä yhteydessä enemmän viranomaisvalvontaan kuin liiketoiminnan harjoittajan ”Suureen avoimuuteen”.
On toki myönnettävä, ja varauksellisella ilolla todettava, että kaivosyhtiön toiminta on monellakin tapaa kohentunut sitten Talvivaaran alkuvuosien, jolloin ääneenlausuttunakin asenteena oli: me tehdään tällä tontilla, mitä halutaan. Järjestäytyneen yhteiskunnan ulko- ja yläpuolelle asettuminen kaunistaa vain harvojen kasvoja. Oikeuslaitoksen myötävaikutuksella sen saivat lopulta nähdä myös Talvivaaran kivikkoisen niskakosken perämiehet. Rapsut tuli, mutta taloudelliset vastuut jäivät kuitenkin tasolle, josta Havukka-ahon ajattelijan kuoliaaksinaurattaja olisi saanut takuutoimivaa raaka-ainetta mieliteoilleen. Aiheutuneet vuotovahingot ovat lisäksi edelleen korjaamatta; ensiapu kyllä annettiin, mutta vielä lähes kymmenen vuotta myöhemmin potilas yhä lilluu samoissa sakka-altaan kitkerissä liemissä. Pelastusrenkaan voinee heittää vain aika – tai joukko iloisia veronmaksajia.