Arvio: Pajtim Statovci kertoo nyt Romeosta ja Romeosta Pristinan helvetissä

Pajtim Statovci: Bolla

★★★★★

Otava, 2019. 240 s.

Maailmassa on loppujen lopuksi varsin rajallinen määrä tarinatyyppejä, joita me niitä kuulleet ja niitä pohtineet muokkaamme ja sovittelemme omaan aikaamme ja todellisuuteemme sopiviksi.

Jotkut meistä osaavat tehdä sen äärimmäisen taitavasti, kun jotkut eivät ymmärrä kasaavansa tarinaperinteeseen uutta, omaa kerrostaan.

Miettikääpä vaikka, kuinka monet romaanit, elokuvat tai vaikka iskelmät toisintavat Veronan rakastavaisten, Romeon ja Julian tarinaa nuorista, jotka jostakin merkillisestä ulkorakkaudellisesta syystä eivät saa elää niin kuin haaveilevat.

Pajtim Statovci astuu tähän virtaan uudessa ja kolmannessa romaanissaan Bolla , mutta se, miten hän oman Romeo ja Romeo -tarinansa rakentaa, on kerrassaan huikaisevaa luettavaa.

Bolla kertoo kahden miehen, albaani Arsimin ja serbi Milošin tarinan. Arsim on mennyt naimisiin isänsä toiveesta ja elelee nuoren aviomiehen elämäänsä, kunnes sattuu istahtamaan katukahvilaan, jonne tulee myös Miloš.

Siitä paikasta miehet lähtevät Milošin luo. Arsimin arki muuttuu kaksoiselämäksi, jossa hän käy kotonaan lähinnä kääntymässä, sillä Miloš on aivan liian kiehtova ihminen, että Arsim voisi olla hänestä erossa.

Kaiken takana kummittelevat Jugoslavian hajoaminen, Kosovon itsenäistymiskamppailu ja julmat etniset puhdistukset, joiden rinnalla Montague- ja Capulet-sukujen kiistat ovat pientä kitinää.

Statovci rakentaa tarinansa valottamalla sitä vuoronperään niin Arsimin kuin Milošin näkökulmasta. Ajallisesti se kattaa kymmenkunta vuotta vuosituhannen vaihteessa.

Tapahtumapaikat ovat Kosovon Pristina ja välillä kovin Suomelta kuulostava maa, johon miehistä toisen on paettava.

Kirjoitan kovin Suomelta kuulostavasta maasta, sillä Statovci, vaikka romaani ei tietysti tositarinaa kerrokaan, ottaa mukaan omia elämänkokemuksiaan Kosovosta Suomeen tulleena lapsena. Helsingin Sanomien julkaisemassa haastattelussa on yksi yhteen tapaus, jonka Statovci on itse suomalaiskoulussa kokenut, kun onnistui myöhästymään tunnilta.

– Tämä ei ole mikään Kosovo, opettaja ojentaa.

Kolmas osa romaania on muinainen taru jumalasta ja paholaisesta ja tytöstä, joka muuttuu lopulta käärmeenkaltaiseksi olennoksi, bollaksi , mutta ei siitä sen enempää.

Bolla kertoo julmasta maailmasta ja Statovci kuvaa maailman julmuutta tarkasti ja toteavasti. Statovcin kuvaama julmuus ei kuitenkaan ole vain etnisiä puhdistuksia tekevien ihmisten teoissa, vaan ennen kaikkea Arsimin ja Milošin omissa tekemisissä.

Kun Arsimin puoliso Ajshe kertoo miehelleen odottavansa perheen esikoista, Arsim nousee tuolistaan ja lyö vaimoaan suoraan naamaan.

Kyllä vain, sotilaat tekivät hajoavassa Jugoslaviassa hirveyksiä, mutta samaan pystyy kuka tahansa meistä, emmekä me tarvitse yhtään komentoketjussa korkeammalle noussutta meitä yllyttämään tai käskemään.

Vaikka Bolla on ennen kaikkea kahden miehen tarina, se ei olisi lähellekään täysi ilman Arsimin puolisoa.

Ajshe on peili, jota vasten Arsim ja Miloš pelaavat. Hän on mitta, joka kertoo miesten suuruudesta ja pienuudesta.

En tiedä, miten paljon Ajshe kuvaa kirjailijan omaa äitiä, mutta sellainen ajatus tulee herkästi mieleen ainakin sen jälkeen, kun on lukenut kirjailijan haastattelun.

Ja vielä tämä: lukijan ei tarvitse olla hetkeäkään huolissaan siitä, että törmäisi huonosti rakennettuun lauseeseen tai ontosti perusteltuun tapahtumaan. Niitä ei ole.

Seppo Turunen