Palkittu dekkaristi kuuluu Natt och Dagin sukuun, jonka rikkaudet yksi mies hassasi – "Siitä lähtien olemme olleet köyhä aatelissuku"

Niklas Natt och Dag oli 1980-luvulla yksinäinen poika, jolla oli unelma: hän halusi tulla kirjailijaksi, mutta hän ei tiennyt, mistä kirjoittaisi.

Kirjoittamisen sijaan hän unelmoi ja luki paljon. Kun hän luki kirjaa, hän ei ollut yksinäinen, koska hänestä tuntui, että hän oli kirjailijan seurassa.

– Tämän takia ajattelin, että kirjailijan ammatti on paras mahdollinen.

Nuorella tukholmalaisella oli myös toinen intohimon kohde, musiikki.

Punkin lisäksi hän tykkäsi kuunnella 1700-luvulla eläneen Carl Michael Bellmanin laulujen moderneja tulkintoja. Bellmanin kappaleissa hän piti erityisesti siitä, kuinka niissä kuvattiin Ruotsin kovia oloja, köyhiä ihmisiä ja traagisia sekä lyhyitä elämiä.

– Paras asia laulujen ihmisille oli juoda niin paljon kuin mahdollista ja helpottaa elämän kipua, Natt och Dag kertoo puhelimitse Tukholman kodissaan.

Karujen olojen lisäksi Natt och Dag oli kiinnostunut 1700-luvun lopulla Ruotsia hallinneen Kustaa III:n loisteliaasta valtakaudesta.

Fiktion kirjoittaminen pelotti

Myöhemmin halu tulla kirjailijaksi ja kiinnostus Tukholman historiaa kohtaan johtivat siihen, että Natt och Dag kirjoitti aiheesta romaanin.

Tai itse asiasta aiheen ympärille syntyy trilogia, jonka kaksi ensimmäistä osaa on jo julkaistu.

Kirjat eivät syntyneet helpolla. Ennen ensimmäisen kirjan kirjoittamista Natt och Dag työskenteli toimittajana usean vuoden ajan, mutta häntä pelotti istua alas ja alkaa kirjoittaa fiktiivistä teosta.

– Minulla oli mielikuva itsestäni kirjailijana, mutta kun alkaa kirjoittaa kirjaa, voi osoittautua, ettei sinusta ole kirjailijaksi.

Siinä tilanteessa hänen olisi pitänyt hylätä kirjailijan identiteetti ja löytää sen tilalle jotain muuta. Se vaihtoehto pelotti.

Lopulta 35-vuotiaana hän päätti ryhtyä toimeen, koska hän oli perustamassa perhettä ja tiesi, että sen myötä arki muuttuu. Myös lehti, jossa hän työskenteli, oli pienissä vaikeuksissa, joten ajankohta oli otollinen.

Vanhat päiväkirjat helpottivat menneeseen eläytymistä

Kirjailijan esikoisteos 1793 julkaistiin vuonna 2017, ja Ruotsin dekkariakatemia palkitsi sen vuoden parhaana esikoisteoksena. Trilogian toinen osa 1794 – Elävien haudasta julkaistiin Suomessa maaliskuussa.

Kirjoista tuli, kuten Bellmanin runoista, karuja kuvauksia 1700-luvun lopun korruptoituneen Tukholman kaduista. Ihmiset kulkevat ryysyissä ja jotkut ilman kenkiä, kärryjä kiskotaan mudassa, ja mielisairaalassa potilaat istuvat omissa jätöksissään. Oluesta haetaan hetken helpotusta, ja lähes koko kaupunki kerääntyy torille seuraamaan naisen ruoskintaa.

Likaisen ja julman kaupungin kujille Natt och Dag on luonut murhamysteerin, jossa puukätinen, Ruotsinsalmen taistelun veteraani Mickel Cardell selvittää aatelispojan morsiamen raakaa murhaa. Apunaan Cardellilla on älykäs nuori mies Emil Winge, jonka Cardell hilaa takaisin elämän puolelle oluttuoppien ääreltä.

Natt och Dag kertoo, että hän halusi kuvata kirjassa 1700-luvun lopun Tukholman elämää niin tarkasti kuin mahdollista. Tiedon saanti 1700- ja 1800-luvun vaihteen Ruotsista ei ollut vaikeaa, koska aikakautta on tutkittu paljon ja siitä on kirjoitettu lukuisia kirjoja.

– Aina kun kuljin antikvariaatin ohi, menin sisälle ja ostin kaikki kirjat, jotka käsittelivät tätä aikaa.

Kirjoja on kertynyt hänelle muutama sata. Tämän lisäksi hänellä on paljon digitaalista materiaalia 1700-luvun lopun historiasta.

Kirjailijan perehtymistä aiheeseensa helpotti myös se, että tuohon aikaan eläneiden päiväkirjoja on julkaistu lukuisia. Näiden tekstien kautta hän sai käsityksen, mitä ihmiset miettivät ja minkälaista arkea elivät.

Tulos oli yllättävä.

– Ihmiset olivat hyvin samanlaisia kuin me olemme.

Heillä oli myös hyvin samanlaisia ongelmia kuin nykypäivän ihmisillä. Ihmiset miettivät, kuka rakastaa ketäkin, miksi he eivät saa tarpeeksi palkkaa ja miksi pomo on nuija, Natt och Dag luettelee.

"Kun ajat menevät vaikeaksi, ihmiset ajattelevat usein itseään"

Kirjassa 1794 kuvataan miljöön lisäksi hyvin yksityiskohtaisesti väkivaltaa. Yhdessä kohtauksessa esimerkiksi elossa olevaa naista paloitellaan ja toisessa miehen nenä lyödään murskaksi.

Natt och Dagilla on perustelu, miksi kuvaukset ovat niin tarkkoja.

– Kun kirjoitin ensimmäisen osan käsikirjoituksia, kuvasin kaikkea hyvin tarkasti: miltä huoneessa näyttää ja miltä kadulla tuoksuu. Kun tuli väkivallan vuoro, sitä oli luonnollista kuvata samalla tarkkuudella.

Natt och Dag ei myöskään halunnut antaa väkivallasta hollywoodmaista kuvaa, jossa ihmiselle ei käy kuinkaan, kun häntä lyödään nyrkillä päähän. Hän halusi näyttää, että väkivalta sattuu ja aiheuttaa vahinkoa.

Kirjailijalla on ajatus siitä, miksi ihmiset haluavat lukea murhista ja julmuuksista.

Ihmiset ovat hänen mukaansa pohjimmiltaan saalistajia, mutta emme elä nykyään saalistusviettien johdattelemina. Monilla on kuitenkin tarve kokea näitä tunteita mielikuvituksessaan esimerkiksi katsomalla väkivaltaisia elokuvia tai pelaamalla raakoja videopelejä.

– Se on osa ihmisen luontoa. Kirjat mahdollistavat tällaisten tunteiden kokemisen vahingoittamatta ketään, Natt och Dag sanoo.

Kirjassa 1794 monet hahmot ovat itsekkäitä oman etunsa tavoittelijoita, joilta empatian kyky tuntuu puuttuvan lähes täysin. Kirjailija myöntää tämän.

Hän huomauttaa, että ihmisten itsekkäät piirteet ovat nousseet pintaan myös viime viikkojen aikana, kun koronavirus on saanut ihmiset hamstraamaan ruokatarvikkeita ja jopa vessapaperia.

Se on Natt och Dagin mukaan osoitus ihmisluonnon muuttumattomuudesta.

– Kun ajat menevät vaikeiksi, ihmiset ajattelevat usein itseään.

Tarinassa on myös hyviä henkilöitä, jotka tekevät köyhyyden ja puutteen keskellä pyyteettömiä hyviä tekoja toisen ihmisen hyväksi. Muun muassa Cardellin kovan ulkokuoren alta paljastuu herkempiäkin puolia, kun hän saa yllättäen käsivarsilleen kaksi vauvaa hoidettavakseen.

1600-luvulla elänyt sukulainen törsäsi aatelissuvun varat

Natt och Dagilta kysytään lähes jokaisessa lehtihaastattelussa yhdestä ja samasta asiasta, hänen sukunimestään. Hän ei ole keksinyt sitä itse, vaan se on hänen alkuperäinen nimensä.

Natt och Dag kuuluu Ruotsin vanhimpaan elossa olevaan aatelissukuun. Nimen tiedetään olleen käytössä jo 1200-luvun lopulta lähtien.

Vaikka kirjailija on aatelissukua, hän ei ole rikas eikä vaikutusvaltainen. Siitä on kiittäminen 400 vuotta sitten elänyttä sukulaismiestä.

Hänen sukunsa oli 1600-luvun alkupuolella 30-vuotisessa sodassa "tappamassa ihmisiä ja varastamassa kuten monet muutkin", Natt och Dag kertoo. He palasivat ryöstöretkeltä rikkaina Ruotsiin, mutta Carl Persson Natt och Dag tuhlasi koko omaisuuden viinaan, naisiin ja muuhun hauskanpitoon.

– Siitä lähtien olemme olleet köyhä aatelissuku.

Rikkauksien ohella suku menetti Carl Perssonin toilailujen takia poliittisen vaikutusvaltansa.

Nykyään aatelissukuun kuuluminen ei vaikuta kirjailijan elämään juuri mitenkään. Se herättää lähinnä huomiota silloin, kun hänen pitää esittää henkilökorttinsa tai silloin, kun hän antaa lehtihaastatteluja.

5 000 merkkiä päivässä

Tällä hetkellä Natt och Dag kirjoittaa trilogian kolmatta osaa. Ensimmäisestä luonnoksesta on valmiina kolmasosa.

Hänen tavoitteenaan on kirjoittaa joka päivä viisi tuhatta merkkiä. Siihen menee noin kaksi tuntia, jos hän tietää mistä kirjoittaa. Jos hän ei tiedä, silloin ajatuksia pitää haudutella.

– Stephen King kirjoittaa tuplasti enemmän, hän on todella nopea, Natt och Dag naurahtaa.

Viiden tuhannen merkin päivävauhdilla käsikirjoitus on ajoissa valmis ja hänelle jää hyvin aikaa työstää sitä. Kirjan on määrä ilmestyä Ruotsissa ensi vuonna.

Natt och Dagista tuntuu haikealta, kun hänen pitää jättää pian hyvästit 1700-luvun lopun Tukholmalle. Toisaalta hän haluaa lopettaa sarjan ajoissa, koska hän ei halua alkaa toistaa samaa, kuten käy esimerkiksi joillekin televisiosarjoille.

Kirjoittamalla pääsee kuvitteellisen lukijan seuraan

Natt och Dagin lapsuudenhaave toteutui. Hänestä tuli kirjailija – ja vieläpä varsin menestynyt. Trilogian ensimmäistä osaa on myyty jo yli 300 000 kappaletta. Toinenkin on ylittänyt Ruotsissa kustantamon asettamat odotukset.

Natt och Dag kertoo puhelimessa, että hän pystyy tarkistamaan kustantamon rekisteristä kirjansa myyntiluvut. Aluksi hän ajatteli, ettei kirjaudu palveluun, koska muuten hän seuraa oman kirjansa myyntiä "seitsemän kertaa päivässä ja luku ei ole koskaan riittävän suuri".

Hän kuitenkin tarkistaa huvin vuoksi haastattelun lomassa tuoreen luvun: 120 598.

Myyntilukuja tärkeämpää hänelle on kuitenkin kirjoittaminen. Hän rakastaa kirjoittamisen lisäksi sitä, kun voi kävellä ympäri kaupunkia ja kehitellä mielessään jotain hahmoa tai juonen osaa. Tai poiketa antikvariaattiin etsimään tietoa historiasta.

Nykyään hän ei ole enää yksinäinen niin kuin lapsuudessaan, koska hänellä on vaimo ja kaksi lasta.

Tästä huolimatta hänestä tuntuu edelleen, että hän on jonkun seurassa, kun hän lukee. Sama toistuu kirjoittaessa. Kun hän kirjoittaa, hänestä tuntuu, että hän on kuvitteellisen lukijan seurassa.

– Se on hieno tunne.