Kotimaa

Puoluejohdoista on hävinnyt varttunut polvi tyystin – viisikymppisiä ei ole kuin nimeksi

Kolmekymppisten aalto on vyörynyt myös varapuheenjohtajistoon ja eduskuntaryhmien johtoon. Nestorit jääneet neuvojien rooliin.

Nykyhallituksemme kokoonpano on niittänyt mainetta siitä nuoruudestaan kuin siitä, että viisikko koostuu tyystin naisista. Johdossa on nyt alle 36-vuotiaita enemmän kuin koskaan. Vain rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson edustaa keski-ikää 56 ikävuodellaan.

Spd:n puheenjohtaja Sanna Marin (sd.), keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko , vihreiden johtaja Maria Ohisalo sekä vasemmistoliiton vetäjä Li Andersson asettuvat ikähaarukassa 33-36 vuoden välille.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että puoluejohdot niin hallituspuolueissa kuin oppositiossakin ovat kautta linjan nuorekasta. Yli viisikymppinen johtaja on harvinaisuus puhumattakaan siitä, että joukossa olisi kuusikymppisiä.

Työelämän uudistamisvimmassa on peräänkuulutettu hyödyntämään ja pitämään huolta vanhenevasta työvoimasta. Politiikan kukkuloilla tämä toive ei näköjään toteudu. Nestorit ovat siivottu pois. Näin on käynyt joko heidän omasta tahdostaan, tai sitten kyseessä on ollut tietoinen valinta.

Nopea kotisivujen selailu todistaa, että vaikkapa Sdp:n johdossa vanhimman poliitikon titteliä kantaa nykyisin 46-vuotias kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari.

Muut varapuheenjohtajat ovat 38-vuotias Niina Malm sekä kolmekymppinen Matias Mäkynen. Puoluesihteeri Antton Rönnholm on nelikymppinen. Eduskuntaryhmää vetää Antti Lindtman, hänkin alle 40-vuotias.

Pitkä matka on kuljettu 1950-luvulta, jolloin sdp:n johtoon valittiin uudelleen Väinö Tanner , 77-vuotiaana.

Keskustassa kävi viima jo viime vuonna, kun useat konkariedustajat luopuivat. Nyt johdossa on väkeä, joista 48-vuotias varapuheenjohtaja Markus Lohi on vanhin. Varapuheenjohtajat Petri Honkonen on 33 vuotta ja Riikka Pakarinen 39 vuotta. Eduskuntaryhmää johtaa 34-vuotias Antti Kurvinen.

Keskustan ryhmä uhkaa nuorentua entisestään, sillä pitkän linjan poliitikko, valtiovarainministeri Matti Vanhanen sekä entinen pääministeri Juha Sipilä ovat jo ilmoittaneet, että meneillään olevan vaalikausi jää heidän viimeisekseen.

Oppositiopuolueissa johto on aavistuksen varttuneempaa. Kokoomusjohtaja Petteri Orpo täytti hiljattain 51 vuotta, mutta varapuheenjohtajissa riittää nuorta verta. Antti Häkkänen on 35 vuotta ja Elina Lepomäki 39 vuotta.

Perussuomalaisten Jussi Halla-aho ei ole vielä täyttänyt 50 vuotta. Varapuheenjohtaja Riikka Purra on 43-vuotias ja muut varapuheenjohtajajohtajat 45-52 vuoden välillä. Ryhmää vetää eduskunnassa Ville Tavio , joka on 36 vuotta.

Nuorekasta hallitusta ja puoluejohtoa ylistävät sanovat, että politiikka on jo pitkään tarvinnut luutuneiden käytäntöjen ravistelua. Nuoret johtajat, nuorekkaat ajatukset ja uusi tapa toimia saavat kannatusta.

Nuoren johdon uskotaan houkuttelevan myös nuoria entistä pontevammin politiikan syövereihin. Näin soisi tapahtuvan jo seuraavissa kuntavaaleissa.

Tilastojen mukaan viime kuntavaaleissa 18-24 -vuotiaiden äänestysprosentti jäi 35:een. Luku on huolestuttavan alhainen.

Ensi keväänä nähdään, paljonko nuortunut poliittinen johtomme vaikuttaa prosenttiin. Toiveet voi hilata astetta korkeammalle myös siksi, että nuorisoa on alkanut kiinnostaa ilmastopolitiikkaa yhä enemmän. Jospa se kantaisi myös äänestyskäyttäytymiseen.

Toisaalta nuoruuskaan ei joka käänteessä ole valttia.

Kreikkalaisessa mytologiassa sano nestor oli sankari, joka vielä vanhana osallistui Troijan sotaan antaen neuvoja nuoremmille sotureille.

Kun viime kaudella eduskunnassa jäi pois iso joukko pitkän linjan poliitikkoja, niin moni heistä ilmaisi halunsa opastaa nuorempia. Näitä mentorointeja on vaikea arvostella, koska niistä ei julkisuudessa paljon pukahdeta. Se tiedetään, että avainpoliitikoilla on yleensä vahva tukijoukko. Toivoa sopii, että niissä on myös varttuneita asiantuntijoita.

Politiikassa kokemus on arvokasta kauppatavaraa. Usean vaalikauden istuneella on näkemystä eri hallituskokoonpanoista, vahvaa kokemusta lainsäädäntötyöstä ja ennen kaikkea pelisilmää, sillä sitähän politiikan teko pitkälti on.

Pitkän linjan poliitikko tietää myös sen, ettei kukaan voi saada kaikkea. Politiikassa kyse on enemmän tai vähemmän kompromisseista. Jos niihin ei päästä, niin hanke lykätään.

Välillä tuntuu, ettei nuori johto ymmärrä sulle, mulle -nimisen pelilaudan kaikkia sääntöjä tarkasti.