Viihde

Televisiossa maanantaina: Uskottavassa sankarissa on kriitikon mielestä aina säröjä

Katsottua

Sataprosenttiseen sankariin on vaikea uskoa. Jollei se kerro jotain inhimillisestä heikkoudestamme, niin ainakin tarkkanäköisyydestä.

Vaikka poliitikot ja heidän ihailijansa joskus sortuvat hehkuttamaan täydellisyyttä, tulee pyhimyksiä aniharvoin vastaan.

Ihmisten keskeneräisessä maailmassa.

Kaikkein kiehtovimmilla ja karismaattisimmilla sankareilla onkin jokin ristiriita, särö tai varjo. Humphrey Bogart teki läpimurtonsa vakuuttavan häijyillä, jopa psykopaattisilla gangsterirooleilla elokuvissa Kivettynyt metsä (1936), Varjojen kadut (1937) ja Kuohuva 20-luku (1939).

Kun sama mies sitten tuli vastaan Maltan haukan (1941) yksityisetsivänä ja Casablancan (1942) kaihomielisenä kapakanpitäjänä, oli tähti lopullisesti syntynyt. Jälkimmäisen moraalinen painiskelu ja lopullinen sankaruus tuskin olisivat riipaisseet niin, ellei esittäjän taustalta löytyisi häijyjä irvistyksiä ja kasa hylsyjä.

Aku Louhimies ymmärsi jotain aiheesta, kun kävi tekemään Tuntemattoman sotilaan kolmatta filmiversiota (2017). Väinö Linnan alkuperäinen romaanihan suorastaan pullistelee inhimillisesti epätäydellisiä sankareita.

Jopa vaatimattomalla ja alaistensa kunnioittamalla vänrikki Koskelalla on oma pimeä hetkensä. Ryypiskely Mannerheimin syntymäpäivänä päästää rauhallisessa miehessä irti jotain patoutunutta ja vähemmän sankarillista.

Kirjan myyttisin sankari on tietenkin alikersantti Rokka, jota tehokkaampaa sotilasta ei löydy kummaltakaan puolelta rajaa. Silti hänen arkisessa asenteessaan sodan julmuuteen on jotain kylmäävää.

Louhimies tiedosti tämän ja valitsi suomalaisen sotasankarin ikoniseen rooliin Eero Ahon – saman kokeneen näyttelijän, joka oli tulkinnut puistattavan raakalaismaista rikollista hänen edellisessä elokuvassaan 8-pallo (2013).

Vakuuttavampaa Rokkaa en ole ainakaan minä nähnyt.

8-pallo Livillä klo 21.00