TV-kolumni: Ei kannata naureskella, Pikku naisia toimii edelleen

Minulle naureskeltiin parikymppisenä, kun tykkäsin Pikku naisista . Kavereideni mielestä ei kiltimpää, nössömpää – ja tylsempää katsottavaa voi olla.

No, tykkäsin opiskeluaikoina katsoa iltapäivisin myös Pieni talo preerialla -sarjan uusintoja.

Nyt tätä Louisa May Alcottin klassikkoa taas saa, sekä elokuvateatterissa että kotiruudulta. Ahmin samalla viikolla molemmat.

Hyvyyden määrä huvittaa

Elokuvan alussa kieltämättä itseänikin aluksi huvitti se hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden määrä. Kun suurinta dramatiikkaa on se, että perhe lahjoittaa jouluaamiaisensa köyhälle perheelle.

Mutta sitten ei enää ehtinyt tuollaisia miettiä, kun Greta Gerwigin ohjaama elokuva tempaisi pariksi tunniksi mukaansa. Aikatasojen vaihtelu toi lisää dynamiikkaa, meno oli vauhdikasta, ihmiskohtalot koskettavia ja miljööt ihania.

Tavallaan harmi, että katsoin ensin elokuvan. Sen jälkeen tv-sarja vaikuttaa lattealta, vaikka hieno ja kehuttu on sekin. Jos se on ainoa Pikku naisia , jonka kymmeneen vuoteen näet, vaikutut varmasti. Ainoastaan kömpelöt digitaalimaisemat tapahtumien taustalla häiritsevät.

1860-luvun Massachusettiin sijoittuvan sarjan tekivät tällä kertaa britit. Kolmiosainen sarja on katsottavissa CMore-palvelussa.