Valtuustosta viisaita: Taistelua luontokaupungissa luonnonmukaisesta asumisesta

Kajaanin kaupunginvaltuustossa on vuosien ajan väännetty kättä kaavoituksessa ja rakennuslupien antamisessa haja-asutusalueille. Usein on myös äänestetty. Taajama-haja-asutusaluevastakohtaisuutta on pidetty yllä niin, että rakennuslupia on evätty byrokraattisten ja erilaisten nippelisyiden perusteella.

Joitain vuosia sitten maan hallitus toteutti byrokratiatalkoiden nimissä rakennuslain uudistuksen, jolla kaavoitus- ja rakennuslupa-asioissa päätösvalta saatiin siirrettyä kuntatasolle. Eduskunnassa sitä vastustettiin samoilla cityvihreä-vasemmisto voimilla kuin Kajaanin valtuustossakin.

Nyt Kajaanissa sama kamppailu on ajankohtainen jälleen. Syksyllä Kajaanin teknisen lautakunnan lupajaosto myönsi – päätösvaltuuksiensa puitteissa- yksimielisesti luvan vapaa-ajan asunnon muuttamiseksi ympärivuorokautiseksi asunnoksi. Valtuuston puheenjohtaja Miikka Kortelaisen masinoimana käynnistettiin valitusprosessi lupaa vastaan ja valitus on nyt käsittelyssä Oulussa hallinto-oikeudessa.

Kajaani on kirjannut strategiaansa juhlavasti luontokaupunkiteeman. Tavoite jää ontoksi, jos kaupungissa suhtaudutaan näin nuivasti ihmisten haluun asua luonnonmukaisesti luonnon keskellä. Kun aloittelin kaupungin luottamustehtävissä, minua opetettiin ja varoteltiin, että rakennuslupia pitää rajoittaa, ettei synny uutta tarvetta kuntapalveluille, esimerkiksi kyläkoulujen rakentamiselle. Nyt varmasti asia pitäisi jo ymmärtää toisin. Jokainen rakentaja tietää aloittaessaan, että haja-asutusalueilla joutuu itse vastaamaan tie- ja viestintäyhteyksien rakentamisesta ja ylläpidosta ja veden saannista. Jätevesien ja jätehuollon määräykset on myös tehty tarpeeksi tiukiksi ympäristön kannalta.

Suomessa on viime vuosina kiihtynyt mediakampanja keskittämiskehityksen vauhdittamiseksi. Väestöennusteilla pelotellaan maaseudun tyhjenemisestä ja on saatu aikaan esimerkiksi asuntojen hintakehityksen repeäminen keskusten ja maaseudun välillä. Pelotellaan tyhjiksi ja myymättömiksi jäävillä asunnoilla. Jos ja kun annetaan lupia kesämökkien muuttamiseksi ympärivuoden asuttaviksi, suositaan kaupunkiin pysyvästi ympäri vuoden asumaan jääviä - aivan kuin joen sorsia ja joutsenia talviruokinnalla.

Kun tämän kehityksen ymmärtää, ei pitäisi enää pelotella, että esimerkiksi Kajaanissa rannat slummiutuvat asumisella. Kaavoituksessa on jo moneen kertaan varattu vapaita rantoja jokamiehenoikeuden rantautumista ja venepaikkoja varten. Pelotellaan myös, että rantatonttien hinnat nousevat.

Tasa-arvoisessa kohtelussa rakennuspaikkojen määrässä rantakilometriä kohden kullakin vanhalla kantatilalla pitää pystyä joustamaan tarvittaessa ylöspäin. Aika on muuttunut ja on muuttumassa. Kajaanin pitää vastata huutoonsa luontokaupunkina tarjoamalla mahdollisimman monille mahdollisuuden asua lähellä luotoa ja luonnon keskellä.

Kirjoittaja on Kajaanin kaupunginvaltuuston jäsen.