Valtuustosta viisaita: Työhyvinvointiin on investoitava

Kainuun Sanomat uutisoi viime viikolla Kainuun soten 20 miljoonan euron säästötavoitteesta, jonka kokoon saamisen yhtenä keinona väläytellään yt-neuvottelujen käynnistämistä, jotka koskevat kaikkia toimialoja ja koko henkilöstöä.

Mielestäni rakenteelliset muutokset ovat ainoa keino kestävien säästöjen tavoitteluun. Henkilöstön osa-aikaistamiset, lomautukset tai irtisanomiset tulee olla viimesijaisia toimenpiteitä, ja vain luonnollisena osana rakenteellista muutosta. Muutoin lomautuksia saa tehdä joka vuosi, koska säästö on kertaluontoinen.

Lomautus- tai irtisanomisuhka heikentää työhyvintointia ja voi nostaa sotemenoja. Toimenpiteitä, joita voi helposti kuvailla Hölmöläisen peiton jatkamisena, emme tarvitse.

Kainuun soten tulee pyrkiä toimissaan sosiaalisiin investointeihin, sillä ne lisäävät ihmisten hyvinvointia ja säästävät yhteiskunnan varoja.

Perheiden, vammaisten ja ikäihmisten laadukkaat palvelut on turvattava. Ei riitä, että palvelut näennäisesti turvataan. Palveluiden luettelo voi nettisivuilla ja esitteissä antaa helposti harhaanjohtavan kuvan, jos palvelun saamisen kriteerit eivät täyty palvelua itselleen toivovan asiakkaan kohdalla, tai jos palvelu ei osu palvelutarpeen ytimeen. Ihmisten turvattomuuden tunne ja siitä kumpuava mielipaha kuormittaa niin terveys- kuin sosiaalipuolta esimiestasolle asti.

"Potilasturvallisuus on se ykkösjuttu", Komulainen kommentoi Kainarissa. En tunne hyvin terveyspuolen henkilöstöresursseja, mutta olen samaa mieltä potilasturvallisuudesta.

Sosiaalityöntekijänä tuntuu kuitenkin kiusalliselta, että sotea ajatellaan kapeasti terveyden- ja sairaanhoidon kautta. Sotella ei ole vain potilaita, sotella on myös asiakkaita. Sosiaalihuoltoa ei saa unohtaa.

Sosiaalipuolella on löysät karsittu jo aikaa sitten pois ainakin vammais- ja lapsiperhepalveluista. Näillä vastuualueilla palveluita ei voi enää karsia siten, etteikö se väistämättä nosta sote-kustannuksia ihmisten väsymisen, huono-osaisuuden lisääntymisen, lasten- ja nuorten syrjäytymiskehityksen, vammaisten yhdenvertaisuuden toteutumattomuuden, pärjäämättömyyden ja yleisesti sosiaalisten ongelmien kumuloitumisen vuoksi.

Henkilökunnan lomauttamista tulee pohtia tarkasti, ettei lyhytnäköinen säästö käänny säästöä kalliimmaksi menoeräksi. Lomautetun henkilön työpanosta ei kukaan muu tee, koska työnantaja on katsonut kyseisen tehtävän työpanoksen sillä hetkellä tarpeettomaksi. Sosiaalialalla lait edellyttävät määräajoissa pysymistä, uhkasakkoja emme halua, ja työntekijäkohtainen työkuorma on jo nyt valtaisa.

Työnantajan tulee miettiä myös imagoaan, työnantajan houkuttelevuutta hakeutua töihin Kainuun soteen. Meillä on lähes koko ajan auki myös sosiaalityöntekijän vakansseja, vaikka julkinen keskustelu tunnistaa helposti vain lääkärivajeen. Akateemisesti koulutettujen työntekijävajeemme ja yt-neuvottelut sopivat heikosti samaan kuvaan.