Valtuustosta viisaita: Uuteen vuoteen uskolla tulevaisuuteen
Joulun rauhaa ja hiljentymistä on piisannut toivottavasti kaikille. Ja nyt valmistaudumme Uuteen Vuoteen. Hyvää ja parempaahan me siitä toivomme ja odotamme. Yhteisten asioiden hoitajilta se vaatii luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen. Siis uskoa. On oltava positiivinen asenne, vaikka näillä alueilla ennusteet näyttävät laskevia lukuja monilla mittareilla. Maaseutu ei turvaa riittävää elantoa samalla tapaa yhtä monelle kuin viimeisen vuosisadan aikana ensin torppareille ja sitten evakoille ja rintamamiehille. Kylille syntyi lapsia niin, että koulut pursuivat yli ja sen peruja olemme me taajamiin ja täältä muuallekin muuttaneet. Silloin oli haastavampaa ja vaikeampaa.
Nyt pitäisi olla kykyä, taitoa ja tahtoa – siis yhteistä niin kuin huonompinakin aikoina – parempaan.
Nykyiset haasteet ovat paljon pienempiä, mutta nekin on kohdattava oikein. Yhtä äkkiä meillä onkin työvoimapula, kun viimeiset vuosikymmenet olemme kärsineet maan korkeimmista työttömyysluvuista ja siksi menettäneet aktiivi-iässä olevaa työvoimaa muualle. Syntyvyys on laskenut, kun me lisääntymisiän ohittamassa olevat olemme pantanneet työpaikkojamme paremmin lisääntyvien tukkoina.
No nyt työpaikkoja on alkanut vapautua ja kainuulainen kotoympäristö voi kutsua poislähteneitä takaisin. Erityisesti on hyväksyttävä myös uudet tulijat ennakkoluulottomasti. Kainuu syrjäisempänä alueena on perintötekijöidenkin osalta kärsinyt vähäverisyydestä, joten uudet naamat ja kulttuurit pitää osata toivottaa tervetulleiksi.
Pitää osata panna suu säkkiä myöten silloin, kun säkki pienenee. Se ei ole tahtonut onnistua enempää valtakunnan kuin paikallisiltakaan päättäjiltä. Uusi punamultahallitus lisää valtion menoja reippaasti, mutta ei muista ollenkaan kiittää siitä, että menolisäykset ovat ollenkaan mahdollisia vain siksi, että edellinen hallitus pystyi tekemään uutta jaettavaa kakkua. Nykyhallitus on jakamassa hyvää myös uudelleen kuntien menoja lisäämällä - siis toisten piikkiin. Toistaiseksi työllisyyden lisäämiseksikin on esillä toimenpiteitä vain velka- ja verovaroilla.
Alkava palkkaneuvottelukierros ei ole alkamassa yhtään paremmin kuin edellisenkään hallituksen aikana. Postiasiassa saatiin jo maa sekaisin. Onneksi pääministeri saatiin vaihdettua ja uudella on nyt näytön paikka. Lakoilla ollaan kiristämässä enemmän kuin työn tuottavuuden paraneminen antaisi myöten. Ay-puoli ei usko puolueettomien tahojen kehitysennusteita vaan esittää vaatimustensa perusteluiksi omia tuulentupiaan. Työllisyyden parantamismahdollisuudet ollaan syömässä palkkaneuvotteluissa.
Sekä maakunnan että Kajaanin ensivuoden talousarviot jäivät kovista yrityksistä huolimatta alijäämäisiksi. Eli ollaan tekemässä lisää velkaa ja syömässä tulevaisuudelta. Kevään tulevissa palkkaratkaisuissa korotusprosenttien osasetkin ovat lisäämässä kuntien menoja miljoonilla ilman että täällä voidaan asiaan vaikuttaa.
Kajaanin päättäjät paneutuivat vuoden lopulla tavallista perusteellisemmin rahojen riittävyyteen. Loppumetreillä vihervasemmistolta – jonka nyt tulisi kantaa asioista suurempaa vastuuta ollessaan maan vallankahvassa – alkoi pettää kuitenkin kantti. Monessa asiassa he olivat lipeämässä yhteisestä vastuusta. Kenellä on oikeus pestä näin käsiään sysäämällä vielä suurempaa taakkaa muiden kannettavaksi!
Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu.
Syntyvyys on laskenut, kun me lisääntymisiän ohittamassa olevat olemme pantanneet työpaikkojamme paremmin lisääntyvien tukkoina.
