Vieraskolumni: Ilves parvekkeella
2000-luvun alkupuolella puhuttiin vuorovaikutteisista verkkopalveluista. Niille oli olemassa myös muotisana Web 2.0, jota konsultit viljelivät visioissaan.
Mark Zuckerberg räjäytti pankin vuonna 2004. Hän julkaisi yhteisöpalvelu Facebookin ja loppu on historiaa. Vuonna 2007 asia sai yleisnimen sosiaalinen media, lyhemmin some.
Some on muuttanut voimakkaasti viestintää, yhteiskunnan tuotanto- ja jakelurakenteita, taloutta ja kulttuuria. Ehkäpä enemmän kuin kukaan edes unissaan osasi kuvitella. Ilmiö on tuonut mukanaan toki paljon kielteisiä asioita, mutta itse ajattelen että se on tuonut enemmän hyvää.
Seuraan monia some-kanavia ja tuotan niihin ainakin jonkun verran sisältöä, kuten varmaan suurin osa meistä. Joutoaikojen viihdyttäjänä Facebookin tietyt ryhmät tarjoavat aivan loistavaa sisältöä.
Yksi suosikeistani on Skepsis ry:n ylläpitämä "puolivirallinen, humoristinen siipi", Höpsis-ryhmä. Sen sarkasmi ja parodia iskevät ainakin minun nauruhermoon. Höpsiksessä naureskellaan hölmöille asioille, kaikenlaisille huuhaa-uskomuksille ja -ilmiöille. Sen parasta sisältöä on kommentointi. Ihmisten luovuus on suorastaan ihailtavaa.
Vähän aikaa sitten Höpsiksessä julkaistiin ilmeisesti jonkun lehden tekstiviestipalstan juttu. Siinä kirjoittaja moitti kukkahattutätejä, jotka eivät ota uhkaa vakavasti. Uhkana oli se, että ilves on petoeläin ja se saattaa tulla parvekkeelle. Ratkaisuna kirjoittaja tarjosi parvekekaiteen voitelemista vaseliinilla.
Kommenteissa pelättiin vaseliinin loppuvan apteekeista. Yhden kommentoijan mukaan heillä kaiteen rasvaus ei ole auttanut, parveke on joka aamu täynnä ilveksiä. Keskustelu antoi myös uusia näkökulmia, kuten pohdinta siitä, että liikenteessä eläimeen kannattaa törmätä puhtaalla autolla, koska liukas pinta ei ota niin pahasti osumaa. Eläin ikään kuin liukuu pintaa pitkin. Tutkimustietoa aiheesta kaivattiin.
Sosiaalisessa mediassa kollektiivinen luovuus ottaa aivan uuden mittakaavan. Esimerkiksi Paskimmat puujalkavitsit -ryhmän tuottamasta sisällöstä on jo painettu kaksi kirjaa.
Joissakin yrityksissä on huomattu kollektiivisen luovuuden tarjoamat mahdollisuudet. Ideoita on käytetty mainonnassa, jossa asiakkaat on laitettu keksimään esimerkiksi tuotteiden nimiä tai ratkomaan muita ongelmia. Kaupan päälle yritys saa näkyvyyttä ja maine kasvaa. Vanha viisaus kun sanoo, että ilman mainetta kukaan ei osta tuotteita.
Somen tarjoamista mahdollisuuksista on toistaiseksi vain pientä osaa hoksattu käyttää hyödyksi liiketoiminnassa. Monta ideaa on vielä keksimättä. Arvonnat ovat hauskoja ja näkyvyys paranee, mutta entäpä esimerkiksi tuotekehitys? Yrityksillä olisi mahdollisuus saada kuluttajien näkemyksiä aivan ilmaiseksi.
Ps. Kaikki Koti-Kajaaniin kirjoittamani vieraskolumnit löytyvät Facebookista ryhmästä Peltohymiötaiteilija.
Kirjoittaja on kajaanilainen peltohymiötaiteilija.
