Voiko Lähi-itä koskaan rauhoittua Euroopan tapaan? – Donald Trumpin rauhansuunnitelmalle täystyrmäys palestiinalaisilta

Lähi-idän kuohunta ja kiristyneet jännitteet ovat alkuvuoden aikana herättäneet eri puolilla maailmaa pelkoa siitä, että tilanne kärjistyy laajaksi konfliktiksi. Tammikuun alussa Yhdysvallat surmasi korkea-arvoisen iranilaiskenraalin ilmaiskussa Irakissa. Iran vastasi iskemällä yhdysvaltalaisiin sotilastukikohtiin Irakissa.

Keskiviikkona Yhdysvaltain presidentti Donald Trump esitteli Lähi-idän rauhansuunnitelmansa. Se sai odotetusti tukea Israelilta mutta tyrmäyksen palestiinalaisilta.

Väkivaltaisten iskujen, pitkittyneiden poliittisten ja uskonnollisten kiistojen sekä sekavien liittolaissuhteiden valossa alue näyttäytyy kaoottisena. Onko Lähi-itään mahdollista saada rauha?

– Vastaus on, että totta kai, sanoo arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila .

Hämeen-Anttila arvioi Lähi-idän tilannetta Lännen Medialle aiemmin tämän vuoden tammikuussa ennen kuin Trumpin rauhansuunnitelma oli tullut julkisuuteen.

Ikuisuuskysymyksen äärellä unohtuu helposti, että Euroopan verinen historia on vain muutaman vuosikymmenen päässä.

Hämeen-Anttila vertaa Lähi-itää Eurooppaan, joka on ollut osallisena kahdessa maailmansodassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen katkeran tappion kokenut Saksa nuoli haavojaan, joihin toi helpotusta Adolf Hitlerin ja kansallissosialismin nousu valtaan.

Maailmansotien aikana, vuosina 1914–1945, Euroopassa hallitsi muitakin diktaattoreita: Benito Mussolini johti Italiaa, Josif Stalin oli Neuvostoliiton johdossa aina vuoteen 1953 saakka ja Espanjassa Francisco Franco pysyi vallassa vuoteen 1975. Kansanmurhiltakaan ei vältytty.

– Jos tarkastellaan ajanjaksoa 1914–1945, ei voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että Eurooppa ei koskaan voi rauhoittua, Euroopassa on aina kansanmurhia ja verisiä diktaattoreita, Hämeen-Anttila sanoo.

– Kuten historia näytti, tällaiset tilanteet saattavat lopulta rauhoittua.

Lähi-idässä tilanne on Hämeen-Anttilan mukaan täsmälleen sama: alueella on eletty samankaltaisessa tilanteessa kuin Euroopan historiassa. Konflikteja on silloin tällöin, mutta jatkuvaa konfliktia ei ole. Toisen maailmansodan jälkeen 1970-luvun lopulla tilanne Lähi-idässä paheni.

– Siellä eletään samoja vaikeita vuosikymmeniä.

Useita jännitteitä

Lähi-idän tilanne ei vain vaikuta monimutkaiselta vaan myös on sitä. Käynnissä on monta erilaista tapahtumaa eri puolilla aluetta. Yksinkertaista hyvät vastaan pahat -asetelmaa ei ole, kuten Hämeen-Anttila ilmaisee.

Syyrian tilanne on ollut vaikea pitkään. Äärijärjestö Islamilaisen valtion (Isis) valta näyttää ainakin väliaikaisesti kukistetulta, mutta maan tilanne on edelleen hankala.

Pitkään jatkuneet jännitteet Iranin ja Yhdysvaltojen välillä ovat Donald Trumpin presidenttikaudella lähteneet uudelleen kiihtymään. Yhdysvaltojen tekemä iranilaisen kenraalin Qassim Suleimanin murha ja sitä seuranneet Iranin ohjusiskut ovat muuttaneet välejä tulehtuneemmiksi kuin ne ovat olleet vuosikausiin. Jännitteet tuntuvat myös Irakissa.

– Vaikka maa (Irak) on tullut pahimmasta, lähes sisällissotamaisesta vaiheesta vähän eteenpäin, ei siellä ole ennen viime päiviäkään millään tavalla rauhallista ollut, Hämeen-Anttila sanoo.

Pisimpään on jatkunut Israelin ja Palestiinan välinen konflikti. Verta on vuodatettu molemmin puolin, mikä aiheuttaa katkeruutta. Tilanteen rauhoittamista ei auta se, että rajan takana Syyriassa asiat ovat totaalisen sekaisin, Hämeen-Anttila sanoo.

Ulkovaltojen pelinappulana

Lähi-idän tilannetta on mutkistanut ulkovaltojen valtapeli. Lusikkansa soppaan ovat työntäneet etenkin suurvallat.

– Ulkopuoliset ovat viimeisen yli puolen vuosisadan aikana hyvin vahvasti puuttuneet asioihin tavalla, joka ei pyri rauhaan vaan oman vaikutusvallan kasvattamiseen, Hämeen-Anttila sanoo.

– Niin Neuvostoliitto, nykyinen Venäjä kuin Yhdysvallatkin on siellä ajanut hyvin röyhkeästi ja hävyttömästi omaa etuaan täysin piittaamatta siitä, mitä tuhoa se aiheuttaa.

Ulkovallat ovat esimerkiksi tukeneet vallanpitäjiä, joiden hallinnon seurauksena on pahimmillaan voinut olla kansanmurha.

Kirvelevän lähihistorian ja ulkovaltojen sekaantumisen lisäksi Hämeen-Anttila nimeää vielä kolmannen tärkeän syyn sille, miksei Lähi-idässä ole vielä saavutettu rauhaa: koulutus-, talous- ja demokratiavajeen. Talousasiat ovat monissa maissa heikoissa kantimissa, koulutustaso suhteellisen heikko ja demokratiaa on päästy harjoittamaan vain harvassa maassa.

– Eikä se toimi oikeastaan juuri missään siellä niin kuin sen pitäisi toimia.

Rauha on mahdollinen

Hämeen-Anttila suhtautuu tulevaan toiveikkaasti. Hän sanoo, että pitävää rauhaa tuskin on mahdollista saada seuraavien kymmenen vuoden aikana, koska niin moni konflikti alueella on yhä kesken ja ongelma ratkaisematta.

Hiukan pessimistisemmän ajattelutavan mukaan on mahdollista, että konfliktit eskaloituvat yhdessä paikassa, mikä heijastuu muualle. Silloin rauhan saavuttaminen voi Hämeen-Anttilan mukaan viedä vielä useankin vuosikymmenen.

Välietappina on kuitenkin pysähdyttävä tarkastelemaan tuoreimpia käänteitä. Hämeen-Anttila ei usko, että varsinaisia liennytyksiä on luvassa Trumpin presidenttikauden aikana.

– Sen positiivisempaa ei voi kuvitella kuin että tämä tilanne, akuutti kriisi, ikään kuin jää tähän, enemmän suunsoiton asteelle molemmin puolin.

Huonompi skenaario, johon hän itse ei usko, on suora aseellinen yhteenotto. Jos Yhdysvallat aloittaa esimerkiksi ilmaiskut Iraniin, toipuminen vie vuosia.

– Kaikki siltä väliltä on auki.

Juttu on alun perin julkaistu Lännen Median lehdissä 11.1.