Paikallisuutiset

Uusi hallitus saa ennallistettavat suot ja maaseudun perinnemaisemat pöydälleen — eniten suojeltuja metsiä Pohjois-Suomessa

Suojeltavien maa- ja vesialueiden määrä on tulevina vuosina vähintään tuplattava, jos Suomi aikoo noudattaa Montrealin sopimusta luontokadon pysäyttämisestä. Osa suojelusta voi kuitenkin olla niin sanottua kevyempää suojelua, joka sallii alueiden jonkinlaisen hyötykäytön.

Uusi hallitus saa pohdittavakseen sen, millä tavoin Suomen luontoa käydään elvyttämään.

– Ei voida olettaa, että muut hoitavat suojelun, että me ei tehdä kotiläksyjä, sanoo ympäristöneuvos Marina von Weissenberg ympäristöministeriöstä.

Von Weissenberg toimi Suomen pääneuvottelijana Montrealin kokouksessa viime joulukuussa. Siellä YK:n jäsenmaat hyväksyivät tavoitteeksi, että vähintään 30 prosenttia maapallon maa- ja vesialueista suojellaan vuoteen 2030 mennessä. Osa tästä voidaan suojella kevyemmillä tai väljemmillä määräyksillä kuin esimerkiksi tiukasti suojellut kansallispuistot.

Suomen oloissa kevyet suojelutoimet voisivat olla esimerkiksi rajoituksia metsän hakkaamisessa ja ojitettujen soiden ennallistamista. Kevyemmin suojeltavat alueet olisivat sellaisia, joita tällä hetkellä ei lueta suojelualueisiin.

Suomessa kevyeen suojeluun sopivista alueista suuri osa on nykyisin talousmetsää ja pääosa tästä metsästä valtion mailla.

Kevyemmän suojelun alueiksi sopisivat von Weissenbergin mukaan myös esimerkiksi kansalliset kaupunkipuistot, kaavoituksella suojellut metsät sekä retkeily- ja ulkoilualueet. Myös maaseudun maisemanhoito- ja kulttuuriperintöalueita voidaan ottaa mukaan.

Lisää vastuuta luonnonsuojelusta voivat ottaa ainakin kaupungit, kunnat ja metsää omistavat seurakunnat. Myös yksityisten maanomistajien ja yritysten osallistumista on von Weissenbergin mukaan syytä lisätä.

– Tämä voi olla myös brändiä tai hyvän tekemisen meininkiä. Meillä on paljon toimijoita, jotka voisivat omalla toiminnallaan lisätä luontopääomaa tekemällä asiat fiksummin, sanoo von Weissenberg.

Siitä, mitä suojellaan ja millaisin ohjeistuksin, on odotettavissa vielä runsaasti vääntöä.

– Meidän näkemyksemme on, että luontoarvoiltaan arvokkaimmat alueet pitäisi suojella tiukasti, sanoo Suomen Luonnonsuojeluliiton monimuotoisuusasiantuntija Liisa Toopakka.

– Väljästi suojeltuihin alueisiin voi olla tarpeen ottaa luontoarvoiltaan heikentyneitäkin kohteita, jotka voidaan ennallistaa. Silloin monimuotoisuus lähtee kehittymään toivottavasti parempaan suuntaan – annetaan luonnolle mahdollisuus elpyä.

Metsät ja suot ovat Toopakan mukaan laajin osa suojelua tarvitsevista luontotyypeistä. Mukaan tarvitaan myös esimerkiksi perinneympäristöjä, vesistöjä ja rantaluontoa.

Luontopaneeli on jo aiemmin suositellut, että suojelutavoitteet jyvitettäisiin maakunnittain. Nykyisin Suomen suojelluista metsistä lähes 80 prosenttia sijaitsee Pohjois-Suomessa.

– Etelä-Suomessa on suojelualueita alle viisi prosenttia pinta-alasta, ja se on liian vähän. Jos se 30 prosenttia aidosti saadaan suojeltua jokaisessa maakunnassa ja etenkin myös Etelä-Suomessa, silloin Suomen luonnon tila lähtee todennäköisesti paranemaan, sanoi Luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho STT:n haastattelussa keväällä.

– Tässä pitäisi mennä luonto edellä eikä talous edellä. Jos hallinto ja kriteerit kevyempään suojeluun rakennetaan huonosti ja luontoa haittaava toiminta sallien, niin silloin se on näennäistä suojelua.