Koti-Kajaani

Vapaaehtoisen puheenvuoro: Harmaan arjen armeijan marssissa

Tekevälle sattuu ja oikein erityisen paljon sattuu sellaiselle, jolle sana "ei" on täysin tuntematon. Kajaanin Työvoimayhdistys ry:n verkkonäkyvyys vuonna 2019 ei enää palvellut toimintaa halutulla tavalla, joten otin asian harteilleni. Sitten ryhmätoiminnassa tarvittiin apukäsiä ja pian tie vei papereita pyörittelemään yhdistyksen vähävaraisten ravintolaan, Ruokala Einekseen.

Asiat johtivat toiseen ja toiset kuudenteen. Hanketyöt ja työkoordinoinnin tehtävät yhdistyksessä ovat nyt jo takana päin, mutta velvollisuudet jäivät. Kieltäytyvät sanat puuttuvat yhä edelleen henkilökohtaisesta sanakirjastani.

Yhdistyskentän ikuinen todellisuus on, että rahaa ei riitä kaikkeen. Joku näsäviisas saattaisi väittää, että sitä ei riitä mihinkään, eikä hänkään täysin väärässä ole.

Näiden lausuntojen alle hukkuu hyvin usein kuitenkin se todellisuus, jossa ihmisten hyväntahtoisuudella saadaan aikaan aivan yhtä paljon kuin riihikuivalla käteisellä. Joskus enemmänkin ja aivan satavarmasti suuremmalla sydämellä.

Sietää ainoastaan kuvitella, millaisessa utopiassa eläisimme, jos toimijoista suurimmat paremmin huomioisivat nämä uurtajat.

Pandemian ja maailmalla etovan epäinhimillisyyden räiskyessä on hyvä pysähtyä välillä tutkimaan, kuinka paljon hyvää voi luoda antamalla hieman sitä toista, ja ehkä jopa hieman rahaa arvokkaampaa valuuttaa, eli aikaa.

"En edes mielessäni uskalla kuvitella maailmaa, jossa vapaaehtoistyötä ei olisi."

Kajaanin Työvoimayhdistyksen uljaat vapaaehtoiset todistivat sen minulle kerta toisensa jälkeen: Kun ruokakassi kohtasi sitä tarvitsevan käden, kun ohikulkijan silmä lepäsi kynttilöin valaistussa Kajaanin linnassa, kun kerhonvetäjä ohjasi harrastusten pariin kahvitonkan kautta. Lista on pitkä ja sitä on mahdotonta kirjoittaa auki kohtuullisessa mitassa.

Nämä harmaan arjen sankarit ja oman aikansa uhraajat ovat joka tapauksessa ne, joiden ansiosta lukemattomilla on aamulla syy nousta ylös sängystä.

Nuorempana poikana en olisi varmaan ajatustakaan uhrannut, mutta nyt en edes mielessäni uskalla kuvitella maailmaa, jossa vapaaehtoistyötä ei olisi. Jokin osa yhteiskuntaamme olisi jo romahtanut. Isojen ja itseään rahalla esiin tuovien alla piileskelee valtava siivu inhimillisyyttä, joka kaikessa hiljaisuudessa, kiitosten voimalla pitää huolta, että kaikilla olisi hyvä olla.

Tämän ymmärrettyäni minäkin löysin lopulta paikkani velvollisuudentunnosta juontavan tekemisen hierarkiasta. Työttömät ja vähävaraiset tarvitsevat yhä äänekkäitä puolustajia yhteiskunnassa, jolla on edelleen vaikeuksia heitä ymmärtää.

On tärkeää kailottaa, että rahalla toimivan maailman alla työskentelee kaikkensa antavien ihmisten armeija, jotka kannattelevat harteillaan niitä, jotka tukea eniten tarvitsevat.

Näiden sankareiden panosta olen saanut seurata, ja kunniani on ollut heitä auttaa voimavarojeni veroisesti. Kajaanin Työvoimayhdistyksen ja Ruokala Eineksen ovet ovat auki niille, joilla on edes siivu aikaa uhrattavaksi, ja niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.

Kiitokseni kurottuu kaikkia niitä uurtavia kohti, joiden anteliaisuutta olen saanut viimeiset vuodet todistaa.

Kirjoittaja toimii Kajaanin Työvoimayhdistyksessä puheenjohtajana ja vapaaehtoisena.

Vapaaehtoisen puheenvuoro -palsta toteutetaan yhteistyössä Kajaanin seurakunnan ja paikallisten yhdistys- ja järjestötoimijoiden kanssa. Koti-Kajaani julkaisee puheenvuoroja noin kerran kuukaudessa.