Rivers Solomonin teoksessa on myös yhteiskunnallista sanomaa.

Avaruuden orjat katkovat kahleitansa

Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku. Like: 2018

Rivers Solomonin scifi-teos Menneisyyden kaiku sijoittuu avaruudessa vuosisatoja matkaa taittaneeseen jättimäiseen avaruusalukseen, jossa yhteiskunnallinen kahtiajako on kärjistynyt äärimmilleen: valkoinen yläluokka hallitsee ja värilliset ovat alistetussa asemassa.
Kehitystä kohti vääjäämätöntä lakipistettään seurataan etupäässä Asterin, nuoren parantajanaisen kautta, mutta myös muutaman muun ”alakansien” naisen välityksellä.
Kirja keskittyykin pitkälti juuri sorron naiskokemukseen sivuten  hiukan myös seksuaalivähemmistöjä. Lukija esimerkiksi ei voi olla täysin varma Theon, aluksen kirurgin, sukupuolen kokemuksesta ja  Asterin seksuaalisuus tuntuu myös muuntuvaiselta. Asterin ja kirurgin välille syntyy kuitenkin vispilänkauppaa, vaikka heidän yhteiskunnallinen asemansa on hyvin erilainen.
Paria poikkeusta lukuun ottamatta ainoat mieshahmot ovat hallitsevan eliitin ”vartijoita”, jotka käyttäytyvät mielivaltaisesti alakansien väkeä kohtaan näitä nöyryyttäen, pahoinpidellen ja hyväksikäyttäen.
Maasta noin 300 vuotta sitten lähteneen yhteisön taantuminen ilmenee myös taikauskon rehottamisena alakansille muodostuneissa kulttuureissa. Henkiusko tuntuu olevan yleinen. Kansia erottaa toisistaan myös tapojen ja kielen vaihtelut.
Kirjan teemoille ei ole erityisen tärkeää, että tapahtumapaikkana toimii valtava avaruuskaupunki, sillä teos pyrkii kuvaamaan sorron vaikutusta yksilöihin, ei toimintaa, jota on varsin vähän.
Giselle, Asterin lapsuuden ystävä, esimerkiksi kärsii huonojen olosuhteiden kärjistämästä mielenterveyden järkkymisestä.
Kirjan teemat ja henkilökuvaukset toimivat, mutta jotkut asiat olisivat kaivanneet enemmän avaamista. ”Ylijohdon” pakonomainen kiinnostus alaluokkaiseen Asteriin ei tunnu riittävän perustellulta ja uskottavuutta koettelee myös  kehittyneen teknologian käyttöön liittyneiden taitojen yllättävä omaksuminen, kun niitä tarvitaan.
Sorron yhtäkkinen voimistaminen alakansillakaan ei saa riittävää selitystä. Riittääkö perusteluksi päällystön silkka  sadistinen pahuus?
Asterin luonnetta olisi voinut syventää, sillä muut pitävät nörttimäistä tyttöä ”omituisena”, mutta tätä persoonallisuuden monitasoistamisen mahdollisuutta ei käytetä hyväksi riittävästi.
Kokonaisuutena katsoen kyseessä on kuitenkin ajatuksia herättävä ja vetävä scifi-tarina.

Jätä kommentti