Tässäkö lie nyt se metsänhenki?

Hepokankaan lenkillä

Hepokankaan lenkki on ihanteellinen sunnuntailiikkujalle. Sille pääsee keskustasta ilman autoa, ja uralla on vaivatonta liikkua. Puolivälissä kymmenen kilometrin reittiä löytyy tulipaikka, jossa voi vapaasti paistella makkaraa tai vegenakkeja.
Unskinuralta erkanevan reitin ehdoton varjopuoli ovat hakkuuaukeat. Sieltä täältä on metsää hakattu pois ja paljailla aukeilla on vain muutama piikki pystyssä.
Kun kävelee yksin metsässä, saavuttaa parhaimmillaan jotakin siitä tunteesta, jonka kaltainen sai ehkä Wordsworthin sielun avautumaan luonnon kauneudelle ja kätensä muuntamaan henkiset kokemukset runoudeksi.
Vasta poistuminen kaupungista metsään on saanut minut todella ymmärtämään brittirunoilijan haltioitumisen. Aika ajoin tuo mystinen tunne saavutti minut nytkin, vaikka rikkoontunut metsä sen sitten haihduttikin.
Joka siis etsii ennen kaikkea ehjää luontoelämystä, joutuu valitsemaan jonkin toisen reitin, mutta niitä onneksi Kuhmossa riittää. Puhtaasti liikunnalliseen touhuiluun Hepokankaan lenkki kuitenkin sopii kuin hiippa tonttu-ukon päähän.

Itse sain aiheen tutustua tähän reittiin jutellessani ihmisten kanssa Ruskavalleuksella. Tuolloin eräs henkilö totesi, että olisin pannut lenkkikengät jalkaani ja lähtenyt muun jengin mukaan. Silloin se ei ollut mahdollista, mutta kaivoin ne tennarit esiin myöhemmin.
Matkassa oli kuitenkin mutka, tai parikin. Unskilta erkaannuttuaan reitti saapui pian Heiskalantien ja Lammasjärventien risteyksen tienoille. Olipa vika sitten omassa tyhmyydessäni tai reitistön merkinnöissä, niin joka tapauksessa kadotin uran tässä kohdassa.
Onnekseni mukanani oli reittikartta, jonka avulla löysin aukon metsänrajasta ja sieltä pitkokset. Toinen karttan katsomisen paikka tuli sitten sähkölinjalla, jossa yksi viitta osoitti oikealla ja toinen vasemmalle.
Maasto oli märkää, joten tennarit osoittautuivat vähemmän onnistuneeksi kenkävaihtoehdoksi, mutta jalkojen kastuminen ei kuitenkaan ollut vakava haitta. Hepokankaan laavulla sain huokaista rauhassa, sillä muita syysretkeilijöitä ei näkynyt.
Lenkki on virkistävä ja käytännöllinen läheisyytensä vuoksi. Maasto kin on helppokulkuista, toisin kuin eräät osat Sinistä polkua, johon tutustuin keväällä.
Tälle reitille on helppo palata myöhemminkin, ja Hepokankaalta lähtee ura Tulijärvelle, jos kaipaa pidempää taivalta.
Nyt kun hiihtokausi kohta jälleen alkaa, on reitti varmasti hiihtäjien suosiossa.

Jätä kommentti