Fox Searchlight Pictures
The Favourite johdattaa vallan kiemuroihin 1700-luvun Englannissa.

Kaksi naista, yksi kuningatar

The Favourite: ohjaaja: Giórgos Lanthimos. Pääosissa: Emma Stone, Rachel Weisz, Olivia Colman, Nicholas Hoult, Joe Alwyn. Komediallinen draama. Peurat: 4/5.
Siinä missä Kaksi kuningatarta tyytyi tavanomaiseen ja kärsi tyhjäkäynnistä, on Giórgos Lánthimosin The Favourite timantti.
Särmikäs ja juoneltaan tiukka elokuva ei pelkää äkkivääriäkään käänteitä, vaikka sellaiseen surrealistiseen ilotteluun ei sukelletakaan kuin Lánthimosin The Lobsterissa. Siinä rakkautta janoavat yksinäiset muuttuivat eläimiksi, kuin Ovidiuksen Metamorfooseissa konsanaan.
The Lobster jätti kuitenkin katsojan etäiseksi, toisin kuin iholle tuleva The Favourite. 1700-luvun brittihoviin sijoittuva elokuva kertoo kuningatar Annan suosikin Marlborough’n herttuatar Sarah Churchillin ja tulokkaan Abigail Hillin valtataistelusta, jolla on myös kytkynsä Ranskan vastaisen sodan kulisseissa käytävään poliittiseen peliin – tai lobbaukseen, jos halutaan asia ilmaista nätimmin.
Kahden naisen välinen kilpailu sairaan ja tasapainottoman kuningattaren suosiosta näyttää ihmisen ahneuden ja vallanhimon raadollisimmillaan. Kuitenkin elokuvassa tavoitetaan myös sävyjä, ja se jättääkin katsojan pääteltäväksi, voisiko toinen naisista todella tuntea aitoa ystävyyttä raihnaista hallitsijatarta kohtaan.
The Favouritessa ihmiset eivät ole mukavia tai sympaattisia, mutta tunnemaailmaltaan he ovat inhimillisiä, mikä saattaa monesti tämäntyyppisessä vallan kuvauksessa unohtua.
Luonteeltaan Sarah ja Abigail ovat erilaisia. Kylmempi Sarah on perehtynyt asiakysymyksiin ja voi myös loukata kuningatarta, kun taas Abigail pyrkii vetomaan hallitsijattareen tunnetasolla ja mielistelyllä. Abigail on huonoja aikoja kokeneesta aatelisperheestä ja ylpeytensä nielleenä pyrkii saavuttamaan jälleen entisen asemansa.
Emma Stone Abigail Hillinä ja Rachel Weisz Sarah Churchillina tekevät hyvää elokuvalle, kuin side kuningattaren kihdin runtelemalle polvelle. Myös Annaa näyttelevä Olivia Colman on roolissaan omimmillaan, ja hän saikin siitä Oscarin.
Moni asia osuu Lánthimosin uusimmassa niin kohdalleen, että ajoittaisen tyhjäkäynnin elokuvan puolivälissä antaa mieluusti anteeksi.  Elokuva muistuttaa sävyiltään, tunnelmaltaan ja musiikeiltaan Stanley Kubrickin kiipijäkuvausta Barry Lyndonia. Kummassakin on myös huomioitu valaistus: kynttilät luovat todellista autenttisuuden illuusiota hämärissä huoneissa ja käytävissä.

Jätä kommentti