Maton raaputus takakäpälillä se vasta hauskaa on.

Kissan nurkka: Leikki on kissan työtä

Joulu se tuli Pommillekin.
Hyvä puoli näissä ihmisten juhlissa on, että meikäläinenkin saa silloin oikeaa gourmet-ruokaa, ja tällä kertaa se oli niin maittavaa, että ahmaisin koko kupillisen kerralla ihmisten kauhistukseksi.
Oletteko muuten huomanneet, että ihmiset itse ahmivat mitä haluavat ja kuinka paljon haluavat, mutta yrittävät kovasti määräillä pikku kissojen tekemisiä. Minusta tämä on juuri sitä lekkeripeliä.
Joka tapauksessa joulupukki toi minullekin oman paketin. Sieltä paljastui sellainen pehmohiiri, jonka sai narusta vetämällä pyörimään ympyrää lattialla. Seurasin kohteliaasti sen pyörähtelyä puolella silmällä, mutta että olisin ruvennut jahtaamaan sitä?!Arvokkuuttani en kohteliaisuussyistäkään halunnut vaarantaa. Näkihän nyt kuka tahansa, että ei se oikea hiiri ollut.
Mutta mikäs tuolla onkaan? Pätkä punaista pakettinarua!!!
Yhtäkkiä huomasin vaanivani ja ajavani sitä takaa sydämeni kyllyydestä.  Se oli niin hauskaa, että heittäydyin pitkäkseni lattialle. Samalla nappasin maton etukäpälieni väliin ja takakäpälillä raaputin hirmuisesti maton kulmaa. Näin teen, kun joku on erityisen mukavaa.
Ihmisillä on paljon outoja tapoja. Yksi niistä on puun tuominen sisälle. Sitten ne laittavat siihen kaikenlaista kimaltelevaa. Minäkin päätin osallistua. Otin oksalta punaisen pallon ja aloin pelata jalkapalloa, mutta eikös sieltä kohta tule kontrollifriikki ihminen ja ala hirmuinen valitus. Ei saa! Anna pois se!
Vuoden vaihtumisen yli minä nukuin oikeaa viattoman kissan unta, eivätkä pommit häirinneet minua yhtään. Nomen est omen.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti