Clownfish Twister alkoi englanninkielisenä nettisarjakuvana ja se täydentyy edelleenkin myös netissä.

Mangaa suomalaiselta nuorelta tekijältä

Clownfish Twister 1: Mae Korvensivu. Arktinen Banaani: 2018. S. 188. Sarjakuva.

Suomalainen mangauutus on aina mielenkiintoinen tapahtuma sarjakuvamaailmassa. Niitä kun ei ole turhan paljon.
Clownfish Twisteriä voi pitää puheenvuorona myös parhaillaan käytävässä seksuaaliseen tasa-arvoisuuteen ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvässä keskustelussa. Sellaisena sarjakuva on ajanhermolla ja tärkeäkin puheenvuoro.
Clownfish Twister on 25-vuotiaan tekijän käsialaa ja siinä näkyy myös selkeä into tekemiseen. Hyvää tuulta, menoa ja meininkiä riittää, mutta iso miinus on sarjakuvan kiertyminen vain yhden teeman ympärille.
Clownfish Twister on saanut nimensä klovnikalasta, joka meillä tunnetaan vuokkokalana. Se kykenee vaihtamaan sukupuoltaan. Kun naaras kuolee, niin porukan vahvin koiras muuttuu naaraaksi. Naaras on myös hallitseva yksilö.

Näin käy myös sarjakuvan Marulle, päähenkilölle. Hän menee syntymäpäiväänsä edeltävänä iltana nukkumaan nuorena miehenä, mutta aamulla herääkin nuorena naisena. Syy muutokseen jää arvoitukseksi, mutta tarinan allegoria lienee helposti ymmärrettävissä.
Lähes 200-sivuinen sarjakuva pyöriikin sitten muutoksen aiheuttaman hämmingin ympärillä. Marun lisäksi pääosassa on tämän paras ystävä Ren, joka yrittää sopeutua sukupuoltaan vaihtaneen kaverin uuteen identiteettiin, joka sekin on vähän epävarma, sillä Maru kokee edelleenkin olevansa mies.
Tätä teemaa Mae Korvensivu varioi koko sarjakuvan ajan. Kieltämättä erikoinen juoni, raikas piirrostyyli, lämmin huumori ja lennokas tarina pitävät lukijan mielenkiintoa yllä. Kun kuitenkin kyseessä on useampiosaiseksi aiotun sarjakuvan aloitus, niin jatkossa olisikin tarpeellista löytää päähenkilöiden elämästä muutakin sisältöä, kuin käytännössä loputon sukupuoli-identiteetin pohdinta.
Clownfish Twisterissä viitaan lyhyesti vanhempien alkoholiongelmaan ja koulukiusaamiseen, ja siksi onkin surullista, että nämä syventävät aihelmat jätetään tarinan ulkopuolisiksi reunahuomautuksiksi, aivan kuin tekijä ei malttaisi irrottautua hetkeksikään Ren ja Marun keskinäisestä suhteesta.
Nyt Korvensivun sarjakuva on lukukokemuksena  lähinnä ”ihan kiva”, mutta tarinassa piilee paljon potentiaalia ja Korvensivun piirrosjälki on ilmavan personaalista. Mangalle tyypillisesti henkilöhahmot ovat isosilmäisiä ja söpöjä.

Jätä kommentti