Noitia ja kirottuja biisejä

The Lords of Salem: ohjaaja: Rob Zombie; pääosissa: Sheri Moon Zombie, Bruce Davison, Jeff Daniel Philips, Patricia Quinn, Dee Wallace; USA. Iso-Britannia, Kanada 2012; laji: kauhu; dvd: Scanbox Vision; peurat: 2/5

Rob Zombie on tehnyt kliseistä kootun pienen budjetin kauhupätkän, joka ei silti ole täysin vailla mielenkiintoa.

Kaikki elokuvan osatekijät ovat tuttuja muualta. Lords of Salem sisältää jälleen kerran paholaisen lapsen maailmaan saattamista, tapettujen noitien kostoa, heiluvia kattovalaisimia ja kirotun musiikkiäänitteen.

Kuitenkin Zombien on luonut elokuvalleen kiinnostavan kuvakielen, joka parhaimmillaan tuo mieleen kirkkojen lasimaalaukset, tosin aivan vastakkaisessa merkityksessä.

Juoni ei ole kovin kaksinen ja tapahtuu historiallisista noitavainoistaan tutussa Salemin kaupungissa Yhdysvaloissa.

Paikallisessa radiossa työskentelevä rocktoimittaja Heidi saa nimellään osoitetun puisen kotelon, josta löytyy nimetön levy. Levyn soittaminen vaikuttaa hypnoottisesti niin Heidiin kuin muihinkin Salemin naisiin.

Heidi, jonka sukujuuret yltävät 1600-luvulla eläneeseen salemilaiseen pastoriin, osoittautuu tapahtuminen keskushenkilöksi. Hänen hallusinaatioidensa tai näkyjensä varassa elokuva matkaa kohti kauhistuttavan kaunista loppukuvaansa.

Elokuvan henkilöt eivät ole niinkään toimijoita kuin tapahtumien virrassa kelluvia tahdottomia nukkeja. Lord of Salem on enemmänkin selonteko, kuvaus tapahtumista, jotka edeltävät jonkinlaisen epäpyhän syntymää.

Henkilöt ovat paperinohuita. Ainoastaan Heidistä paljastetaan enemmän. Käy ilmi, että hänellä on narkkarimenneisyys, mutta sitä ei millään tavalla hyödynnetä elokuvassa, eikä se tue juonta.

Kliseinen on myös noituutta tutkivan Francis Matthiaksen hahmo. Hän toimii elokuvassa tapahtuminen selittäjänä katsojalle, koska päähenkilö itse ei näytä olevan tietoinen siitä, mitä on tapahtumassa.

Hahmolla olisi voinut olla enemmänkin annettavaa elokuvalle, mutta häntä ei hyödynnetä. Katsojaa ohjaavaa tehtäväänsä lukuun ottamatta hän jää irralliseksi hahmoksi.

Elokuva seisoo ainoastaan tunnelmaa kivasti luovan visuaalisuutensa varassa. Siksi kauhuleffojen fanin kannattaa tsekata tämäkin. Tehosteet on tehty perinteiseen tapaan ja ne johdattavat ajatukset 30 vuoden taa. Nostalgiaa.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti