Liam Daniel / Focus Features
Miten mahtaa Marian rakkausasioiden käydä Lordi Darnleyn kanssa?

Saoirse Ronan loistaa Skotlannin Mariana

Kaksi kuningatarta: ohjaaja: Josie Rourke. Pääosissa: Saoirse Ronan, Margot Robbie, Jack Lowden, Joe Alwyn. Genre: historiallinen draama. Peurat: 3/5.

”Miehet ovat julmia”. Näin kiteyttää elokuvassa maailman tolan Englannin kuningatar Elisabet I herkällä hetkellään.
Kahdesta samalla saarella toimivasta kuningattaresta erityisesti Skotlannin Maria Stuart saa tuta miehisen ylivallan koko painon: hän joutuu aviomiehensä pettämäksi ja aatelismiesten pelinappulaksi, hänet naitetaan vastoin tahtoaan ja hänet raiskataan.
Maailma on raaka 1500-luvulla.
Maria voisi allekirjoittaa Me Too -julistuksen, ja metatasolla hän sen oikeastaan tekeekin.
Parasta elokuvassa on Mariaa näyttelevä Saoirse Ronan, jonka hehku ja lahjakkuus herättävät kuningattaren henkiin – tai oikeammin varsin vapaan tulkinnan hänestä.

Ranskan hovista Skotlantiin saapuva nuori Maria on kuin raikas tuulahdus elämänjanoa ja inhimillisyyttä, jonka on kuitenkin mahdoton menestyä Skotlannin synkkien holvikaarten alla.
Marian naisvastapeluri, Elisabet, jää etäisemmäksi, ja ehkä se on tarkoituskin, sillä Elisabet tietää, miten naisen on toimittava hallitakseen miesten maailmassa: hänestä on tullut vallan henkilöitymä, jäänkylmä neitsytkuningatar,  ja naisellisen Marian täysi vastakohta.
Rujon kohtalon kokeneelle Marialle kerätään elokuvayleisön sympatioita modernisoimalla häntä uskottavuuden yli: elokuva ottaa kantaa nykyajan sukupuolisesta moninaisuudesta käytävään keskusteluun, ja Maria kuvataan vapaamielisenä sieluna kikattelemassa tyttöjen juttuja hovinsa transvestiittimiehen  kanssa.
Muutoin epookki kärsii puuduttavaksi käyvästä tavanomaisuudesta, ja Ilman mainiota Saoirse Ronania se romahtaisi mitättömyyteen.

Miesten sikamaisuudesta huolimatta Marian kohtaloksi koituu lopultakin toinen nainen, hänen ”sisarensa” vallassa: Englannin kruunuun oikeutettuna Maria muodostaa uhkan protestanttiselle Elisabetille.
Uskonnollinen suvaitsemattomuus ilmenee lähinnä uskonpuhdistaja John Knoxin saarnoista, jotka ovat kuin tiettyjen netin vihapalstojen keskusteluista. Elokuvan edetessä ne näyttävät yhden ja saman saarnan jatkolta.
Marian sihteerin, Davide Rizzion murha oli käännekohta kuningattaren henkilöhistoriassa ja sellainen se olisi elokuvassakin, mutta asia vain tapahtuu ilman kunnollista perustelua ja jännitteen rakentamista, mikä on löysää elokuvan tekemistä.

Jätä kommentti