Tuffi Films / Uwa Iduozee
Kiira on sisukas nuori nainen, joka hoitaa hommat yksin, jos poikaystävä viihtyy paremmin kavereidensa kanssa.

Selma Vilhunen ymmärtää nuorta ihmistä

Hölmö nuori sydän: Ohjaaja Selma Vilhunen: Pääosissa: Jere Ristseppä, Rosa Honkonen, Pihla Viitala, Katja Küttner, Ville Haapasalo ja Abshir Sheikh Nur. Laji: Draama. Peurat: 4/5.

Hölmö nuori sydän (2018) on loistava elokuva. Tällä ja aikaisemmilla elokuvillaan ohjaaja Selma Vilhunen on osoittanut lukeutuvansa maamme ykkösrivin ohjaajiin. Hän osaa taidon paneutua nuorten maailmaan realistisen terävänäköisesti. Vilhusen elokuvissa nuoret käyttäytyvät kuin oikeat ihmiset. He eivät ole idealisoituja tai demonisoituja, vaan juuri aikuisuuden kynnyksellä kamppailevia, osittain vielä lapsuudessa kiinni olevia ihmisiä.
Edellisessä näytelmäelokuvassaan Tyttö nimeltä Varpu (2016) ohjaaja seurasi nuoren tytön isän etsintää ja sen jälkeinen dokumentti Hobbyhorse Revolution (2017) kertoi keppareita harrastavista tytöistä laajentaen näkökulman lähes vaivihkaa nuoruuden kuvaukseksi, jossa ei vältelty myöskään tummia sävyjä.

Nyt on vuorossa kahden 15-vuotiaan nuoren, Kiiran ja Lennin, suhteen kuvaus, kun suunnittelematon raskaus mullistaa kummankin elämän. Vanhemmuuteen valmistautuminen ei ole helppoa kummallekaan eroperheen nuorelle, mutta Lennille se tuntuu olevan erityisen vaikeaa, vaikka hän muuta koettaakin vakuutella. Hän ystävystyy itseään vanhemman Jannen kanssa, josta näyttääkin kehkeytyvän hänelle eräänlainen isän korvike.
Janne johdattaa Lennin kuitenkin äärioikeistolaisen ryhmän jäseneksi.
Vilhunen ei sorru sormenheristelyyn, vaan kuvaa lähes kylmän objektiivisesti, miten ryhmän toverihenki vetää kipuilevan Lennin yhä syvemmälle tuhoisaan maailmaansa. Kerran Vilhunen kuitenkin aliarvioi katsojaansa. Rikkoessaan lähiömoskeijan ikkunaa spreijaa Lenni vielä varmuuden vuoksi Kiiran nimen siihen. Katsoja olisi vähemmälläkin löytänyt tulkinnan, että Lennin riehunnan todelliset motiivit saattavat löytyä mutkikkaaksi käyvästä suhteesta tyttöystävään ja tämän vatsassa kasvavasta ”alienista”. Nyt tulkinta on turhan  lukkoon lyöty.

Vaikeista teemoistaan huolimatta elokuva ei moralisoi, vaan katsoja saa itse tehdä omat päätelmänsä. Vilhunen vain toteaa, että näiden nuorten tilanne on nyt tämä ja tällä tavoin he yrittävät siitä selviytyä.
Raskaus- ja äärioikeistonäkökulmien toisiinsa limittäminen toimivat ilman päälleliimauksen tuntua ja näyttelijät hoitavat roolinsa onnistuneesti. Mukana on myös useita sivuosia, jotka syventävät lähiökuvausta tehden kiitettävästi myös vähemmistöjä näkyviksi.

Jätä kommentti