Pakanat sijoittuu esikristilliseen Suomeen.

Synkeä kostotarina viikinkiajan Suomesta

Pakanat: Tuomas Myllylä. Musta ritari 2018. Sarjakuva.
Meillä on harvemmin tehty sarjakuvaa, joka sijoittuu esihistorialliseen Suomeen. Mieleeni muistuu vain Hannu Lukkarisen Ronkoteus-sovitus Arto Paasilinnan romaanista 2000-luvun alusta.
Tuomas Myllylän Pakanat tapahtuu 900-luvulla ja kertoo Halikon nuoresta isännästä, Arista, joka lapsuudessa tapahtuneen kammottavan veriteon takia aloittaa aikuiseksi vartuttuaan synkeän kostontien  syyllisiä vastaan.
Idea muistuttaa äkkiseltään 1982 ensi-iltansa saanutta Conan barbaari -elokuvaa, mutta muita yhtäläisyyksiä teosten välillä ei sitten olekaan. Siinä missä Arnold Schwarzeneggerin hahmoinen muskelibarbaari liikkui puhtaasti fantasiamaailmassa, pyrkii suomalainen tarina olemaan uskottava viikinkiaikainen kuvaus myös keksityiltä osiltaan, ja siinä se myös onnistuu.
Pakanoiden sinänsä simppelin juonen käänteisiin ujutettuna voi havaita myös ajan kulttuurin kuvausta. Se ei kuitenkaan muutu itsetarkoitukselliseksi, vaan palvele juonta, niinpä sarjakuva etenee tarinan ehdoilla jouhevasti niin kuin pitääkin. Historia on historiaa ja tarina tarinaa, eikä niitä pidä liikaa naittaa yhteen.  Myös aikakauden raakuus ja meistä poikkeava etiikka sekä yllättävätkin kansainväliset yhteydet nousevat esiin kirjan sivuilta.
Niitä varten, jotka jäävät kaipaamaan lisää tietoa, että ovatko asiat todella olleet näin vai paneeko tekijä omiaan, löytyy sarjakuvan lopusta infopaketti, joka asettaa tapahtumat historiallisiin yhteyksiinsä.
Kun väitin juonta simppeliksi, en tarkoita, että se olisi huono. Myllylä on lähtenyt tekemään puhtaasti toiminnallista sarjakuvaa, joka etenee kostoteeman varassa. Siihen se asettaa kaikki panoksensa, eikä pyri mihinkään muuhun. Sen minkä Myllylän sarjakuvan lupaa, se myös antaa täysillä ja tyylillä: kilvet ryskyvät ja partauroot ärisevät miekkasilla monta kertaa tässä sarjakuvassa.
Sarjakuvan ollessa kyseessä, myös kuvan taide on tärkeä osa tarinaa, ja Myllylän piirrostyyli onkin ilmavaa ja ilmeikästä.
Pakanat nyökkää myös Kalevalan suuntaan. Sivuhenkilöihin lukeutuvat Väinämöinen ja Ilmarinen. Myllylä on kuitenkin käyttänyt heidän hahmojaan sen verran luovasti oman tarinansa osana, että yhteydet eepokseen jäävät nimellisiksi. Tällainen olisi voinut Väinämöinen todellisuudessa ollakin.
Mainittakoon vielä, että pakanoiden mäkilinnoista ja pirteistä tulevat mieleen Kuhmon Kalevalakylän rakennukset.

Jätä kommentti