Udolpho on malliesimerkki goottilaisesta romaanista.

Goottilaisen romaanin tumma lumo

Udolpho: Ann Radcliffe, 1794

S. 746, Savukeidas Kustannus, 2013, goottilainen romaani

Jos haluat lukea pesunkestävän goottilaisen romaanin ja persauksesi kestävät yli 700 sivua hidassoutuista tunnelmointia, niin Udolpho on sinua varten. Udolphossa on äärettömän pitkiä romanttissävytteisiä luonnonkuvauksia. Vuoret ovat jylhiä, metsät synkkiä ja linnat mysteerin paikkoja. Tässä romaanissa runot kirjoittavat itsensä ja salaperäinen musiikki soi kaihoisasti yössä.

Kirjan sankaritar, runoja kirjoittava Emily, on orpotyttö, joka joutuu jättämään köyhän kotikartanonsa ja muuttamaan ilkeän tätinsä ja tämän vielä ilkeämmän ulkomaalaisen miehen hoiviin. Emily on nöyrä ja hyveellinen neito, joka mukautuu tätinsä sortoon, vaikka joutuu eroon sulhasestaan vieraaseen maahan. Epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta soveliaisuus on arvossaan, toisin kuin Abbé Prévostin Manon Lescautissa, jossa nuoret rikkovat kaikkia normeja intohimonsa nimissä.  Emily on kuitenkin empaattinen ja älykäs nuori nainen, joka tulkitsee pinnallisen tätinsä ja tämän synkän aviomiehen aikeita realistisesti ja ymmärtää, että häntä yritetään käyttää hyväksi.

Lopulta Emily päätyy keskiaikaiseen Udolphon linnaan keskelle Apenniinien vuoristoa. Linna on täynnä hämäriä käytäviä ja suljettuja huoneita, joiden takana piilee salaisuuksia ja ehkä myös aaveita. Asiaan kuuluvat myös öiset vaeltelut kuun valaisemilla käytävillä ja rosvojoukkio.

Kirjat ovat erilaisia, niin myös niistä saatava nautinto. Silmille räjähtävää väkivalta- ja hirviöcocktailia Stephen Kingin tyyliin ei kannata odottaa, sillä goottilainen romaani on omimmillaan tummia tunnelmia luodessaan. Udolphoa pitää lukea ajan kanssa ja keskittyen, muuten sen hieno tunnelma ei välity ja pääse oikeuksiinsa. Monen kyynisemmän lukukokemuksen jälkeen tällainen puhtaan eskapistinen seikkailu, jossa viaton neito saatetaan pahan maailman armoille ja silti säilyttää viattomuutensa, on oudolla tavalla puhdistava lukukokemus. Udolphon maailmassa sankarit ovat jaloja, sankarittaret hyveellisiä, maalaiselämä tavoittelemisen arvoista ja kaupungeissa pesii pahe.

Jätä kommentti