REFRRER:path /
Pekka Lassila
Professori Otso Kukkonen työskenteli Kainuun Sanomien päätoimittajana lähes 35 vuotta. Nyt hän viettää eläkepäiviään Kajaanin kodissaan.

Kainarin kasvattaja Kukkonen

Kainuun Sanomat kasvoi yli 70 vuotta Jussi ja Otso Kukkosen komennossa. Lehden ideologia oli hyvin yksinkertainen: nimiä ja naamoja. Se toimi.

Markus Pirttijoki

Nimiä ja naamoja. Siinä tiivistettynä professori Otso Kukkosen journalistinen linja, joka kantoi läpi hänen liki 35-vuotisen päätoimittajauransa Kainuun Sanomissa.

– On hienowa kun oma nimi on lehdessä. Ja jos näkee kuvansa, niin siitä hyvästä lehteä tilaa seuraavat 10 vuotta, sanoo Otso Kukkonen ja on edelleen samaa mieltä.

– Ei sillä mitään hienoja journalistisia saavutuksia tehty, mutta levikki nousi tasaista vauhtia yli 30 000:een.

Kainuun Sanomien journalistisesta dna:sta on kiittäminen kahta Kukkosta, Jussia ja Otsoa. Isä Jussi Kukkonen työskenteli lehden palveluksessa sen perustamisesta eli vuodesta 1918 saakka aina kuolemaansa 1955 asti. Poika-Otso otti ohjat käsiinsä heti isänsä jälkeen ja johti toimitusta kunnes jäi eläkkeelle 1990. Sen jälkeen Otso jatkoi vielä yhtiön hallituksessa.


Kainuun Sanomat syntyi keskelle sisällissotaa, kesti Lapuan liikkeen, 1930-luvun laman, talvisodan kurimukset ja sen jälkeisen pula-ajan, öljykriisit ynnä muut. Ja kuten Otso alussa totesi, levikki kasvoi.

Jussi Kukkonen syntyi Suonenjoella ja työskenteli alkuun Savon Sanomissa. Kun Santeri Haapanen päätti lähteä Savon Sanomien vastaavan paikalta Kajaaniin perustamaan uutta lehteä, Jussi tuli mukana.

Jussi Kukkosen saavuttua Kajaaniin junalla hän asteli rautatieasemalta keskustaa kohti. Kadunvarressa oli kivenhakkaaja reunustamassa katua. Aikansa kiviä hakattuaan tämä oli nostanut päänsä, tuijottanut tovin tulijaa ja kysyä murahtanut lopulta: kuka perkele se sinä olet?

Semmoisen tervetulotoivotuksen oli Suonenjoen mies saanut Kajaanissa.

Otson äiti Hilma tuli myöhemmin perässä niin ikään junalla. Iisalmen jälkeen loppuivat talot ja alkoivat suot. Äiti oli alkanut itkeä, että mihin korpeen hän oikein on joutunut. Vaan niin vain Kukkoset asettuivat Kajaaniin.

Santeri Haapanen oli virallisesti lehden päätoimittaja, mutta käytännössä Jussi Kukkonen johti toimitusta jo sen alkuaikoina, koska Haapanen kansanedustajana oli paljon poissa Kajaanista. Sisällissodan aikaan Haapanen työskenteli väliaikaisessa senaatissa Vaasassa. Kainuun Sanomat saikin erinomaista ensi käden tietoa ”kirjeenvaihtajaltaan” sotatoimien kulusta keväällä 1918.

Otso Kukkonen syntyi kesällä 1928. Lapsuusajasta hänelle on jäänyt muun muassa sellainen muisto, että Jussi-isä pisti kerran töihin lähtiessään pistoolin taskuun.

– Menee myöhään töissä, voi tulla rosvoja vastaan, oli Jussi sanonut nelivuotiaalle.

Oikeasti pistooli oli pelotteena Lapuan liikkeen miehille, jotka uhkailivat 1930-luvun alussa paitsi lehtiyhtiön hallituksen puheenjohtajaa, myös päätoimittajaa. Jussi oli sanonut uhkailijoille ampuvansa, jos kimppuun käyvät. Eivät käyneet.

Otso Kukkonen kertoo viihtyneensä Kajaanissa hyvin. Ja viihtyy edelleenkin.

Lukioaikana hän liikkui tiiviisti porukassa, johon kuului Metoksen myyntijohtajaksi edennyt Pietin Aulis, Kajaani-yhtiön vuorineuvoksen poika Eero Kanto sekä Seppo Hyttinen Paltamosta.

Otso pelasi jääpalloa, toimi teinikunnan puheenjohtajana ja soitti Panama-nimisessä bändissä kontrabassoa. Lisäksi hän kuului kamariorkesteriin, jossa instrumenttina oli viulu.

– Olen joskus ajatellut, että pitäisikö opetella soittamaan uudestaan, sanoo 89-vuotias Kukkonen.

Toimituksessa hän työskenteli ensi kerran lukioaikana vuonna 1946.

– Olin oikolukijana. Illalla toimituksessa työskenteli pari miestä, jotka polttivat paksuja sanomalehtipaperista käärittyjä sikareita eli töröjä. Huone oli niin täynnä savua kuin vain voi. Siitä alkoi oma tupakanpoltto. Kaksi huonetta ehdin mustuttaa urani aikana.

Päätoimittajana Otso Kukkonen hallitsi taidolla paikallisen sopimisen.

Tarina kertoo, että toimituksen väkeä oli kävellyt Otson huoneeseen ja lyönyt nyrkkiä pöytään: ”Jos palkka ei nouse niin me lähdemme.” Otso oli kaikessa rauhassa vetäissyt savut Boston-sätkästä ja tuumannut: ”Nyt se on kuulkaa niin että tehdään kompromissi: palkka ei nouse ettekä te lähde mihinkään.”

Urho Kekkonen kuului Otso Kukkosen ystäväpiiriin. Kun Kekkonen voittoisan mutta rankan presidentinvaalikampanjan jälkeen keväällä 1956 tuli Kainuuseen lepuuttamaan hermojaan, hän huoli Otson hiihtokaverikseen. Siitä sukeutui Kainuun Sanomiin mielenkiintoinen juttusarja, jota siteerattiin lehdessä myös 60 vuotta myöhemmin keväällä 2016.

Tuolta hiihtoreissulta on peräisin myös legendaarinen lausahdus Kekkosen näköisestä miehestä. Paikallinen talonisäntä oli tuoreen presidentin nähtyään myöhemmin tokaissut, että olipa siinä Kekkosen näköinen mies. Otso painoi sanat mieleen ja myöhemmin lehteen.

Otso Kukkonen on voittanut kaikki mahdolliset toimittajapalkinnot, mitä siihen aikaan saattoi voittaa. Valtion tiedonjulkistamispalkinto tuli vuonna 1975, Suomen Kuvalehden journalistipalkinto vuonna 1978 ja Valtion journalistipalkinto vuonna 1994.

Professorin arvonimen tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi Otso Kukkoselle vuonna 1981.

– Minulla oli sellainen onni, että tunsin kaikki Suomen herrat. Osuimme onnekkaasti samalle maanpuolustuskurssille. Sitran järjestämältä talouspolitiikan kurssilta myös kaikki pankkien pääjohtajat tulivat tutuiksi.

Lehteä väkevämpiä vaikuttamisen välineitä Kukkosen mielestä olivat henkilökohtaiset suhteet ja puhelin.

Puhelin olikin Kukkosella ahkerassa käytössä. Myös Kekkoselle hän myöntää soittaneensa.

– No joo. Joissakin asioissa.

– Missä asioissa?

– Minäpä en kerro.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti



Mietteitä mediasta

ja maakunnasta

Otso Kukkonen

Otso Kukkonen

Kainuun Sanomat oli alkuun edistysmielisen maalaisväestön äänenkannattaja. Se ei enempiä selittelyjä kaipaa. Toiminta lähtee vanhan maalaisliiton juurista. Se on Kukkosen mielestä parasta mitä Kainuun Sanomissa on koskaan ollut.

Kainuun Sanomat julistautui poliittisesti sitoutumattomaksi samoihin aikoihin kun Suomi liittyi Euroopan unioniin 1990-luvun puolivälissä. Se oli Otso Kukkosen mielestä lehdelle välttämätöntä. Poliittista lehdistöä Kukkonen ei enää kaipaa, mutta lehtien välistä poliittista keskustelua kylläkin. Nyt lehdet käsittelevät asioita liian samalla tavalla ja samalta kantilta.

Kainuun tulevaisuutta on etätyö ja puun jalostaminen.

Kainuun Sanomiin Kukkonen toivoo lisää paikallista sisältöä. Kun globalismi jyrää, lähiympäristö muodostuu yhä tärkeämmäksi. Tätä kainuulaisuuden ylläpitämistä hän toivoo lehdeltä niin paljon kuin mahdollista.

Kainuun Sanomien lukijoille Kukkonen lähettää sellaisia terveisiä, että pysykää uskollisina! Maakunta tarvitsee tiedotusvälineen, joka pitää maakunnan puolta ja pystyy iskostamaan ajatuksia maamme päättäjiin.

Syntynyt 12.7.1928 Kajaanissa, missä asuu edelleen

Valtiotieteen maisteri

Kainuun Sanomien päätoimittaja 1955-1990

Yleisradion ohjelmaneuvoston jäsen 1966-70

Kainuun Paasikivi-seuran perustaja ja puheenjohtaja 1977-80

Henkivakuutusyhtiö Tapiolan hallintoneuvoston jäsen

Noin 7 000 pakinaa Kainuun Sanomiin nimimerkillä Hermanni

Suomen Keskustan jäsen 1948-80

Valtion tiedonjulkstamispalkinto 1975

Suomen Kuvalehden journalistipalkinto 1978

Valtion journalistipalkinto 1994

Professorin arvonimi 1981

Syntynyt 12.7.1928 Kajaanissa

Asuu Kajaanissa

Valtiotieteen maisteri

Kainuun Sanomien päätoimittaja 1955-1990

Yleisradion ohjelmaneuvoston jäsen 1966-70

Kainuun Paasikivi-seuran perustaja ja puheenjohtaja 1977-80

Henkivakuutusyhtiö Tapiolan hallintoneuvoston jäsen 1986-

Noin 7 000 pakinaa Kainuun Sanomiin nimimerkillä Hermanni

Suomen Keskustan jäsen 1948-80

Valtion tiedonjulkstamispalkinto 1975

Suomen Kuvalehden journalistipalkinto 1978

Valtion journalistipalkinto 1994

Professorin arvonimi 1981