REFRRER:path /
Marjatta Kurvinen
Väätäjänniemelle Oulujärven rannalle ensimmäiset Karjalaiset saapuivat jo 1500-luvun lopulla. Samaan aikaan samoja Karjalaisen veljeksiä asettui tiettävästi myös Melalahteen ja Vuottolahteen.

Kainuulaisena maakuntien rajalla

Esa Karjalaisen kotiin Vaalan Väätäjänniemeen on Kainuun Sanomat tullut aina. Karjalainen kokee olevansa kainuulainen ja toivoo, että Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa voisivat tehdä enemmän yhteistyötä. Kainuusta Pohjois-Pohjanmaahan pari vuotta sitten siirtynyt Vaalan kunta voisi olla tässä sillanrakentaja, arvioi Vaalan kunnanhallituksen puheenjohtajana toimiva Karjalainen.

Kankarin Väätäjänniemeen Kainuun Sanomat on tullut 100 vuoden ajan. Nyt lehteä lukee Esa Karjalainen, joka täyttää tänä vuonna 50 vuotta.

Esan talo Kujala on 2000-luvulla rakennettu hirsitalo. Sen keittiössä on pitkä pirtin pöytä, jonka toisen pään täyttävät lehtipinot.

Jos Kujalasta ajaa ohi, päätyy parin sadan metrin päähän pienellä kumpareella sijaitsevan kantatila Väätäjän pihaan.

Siitä ei ole ihan varmaa tietoa, kuka lehden ensimmäisenä tilasi. Ensimmäinen tilaaja oli joko Väätäjän vanha isä Erkki (Eerik) tai jompi kumpi tämän pojista Juho Vihtori tai Iikka. Alusta asti lehti on kuitenkin tullut, tietää Esa.


Alusta asti talossa oli myös lehden asiamies, ensin Juho Vihtori ja sitten vuosikymmenten ajan Iikka.

Iikan jälkeen lehti tuli hänen pojalleen Antille ja nyt Antin pojalle Esalle.

Esa on lukenut Kainuun Sanomia aina ja lukee siitä edelleen sarjakuvat ja paikallisuutiset. Kuntien asiat kiinnostavat, sillä Esa on itsekin Vaalan kunnan luottamusmies, tällä kertaa kunnanhallituksen puheenjohtaja, edelliskaudella valtuuston puheenjohtaja.

Esa on asunut opiskeluaikaa lukuunottamatta aina Väätäjänniemellä, jossa joka talossa asuu Karjalaisia.

Kotitila on kantatila Väätäjästä lohkaistu, Iikka-papan puolisonsa kanssa perustama Kujala, jossa Esa asuu nyt yksin ja hoitaa emolehmäkarjaa. Valtavat eläimet laiduntavat talvellakin ulkona eivätkä näin poikima-ajan ulkopuolella tarvitse lomittajaa isännän luottamustoimien hoidon ajaksi.

Esa opiskeli Muhoksen Koivikon maatalousoppilaitoksessa agrologiksi ja kahden päivän kuluttua valmistumisestaan teki kotitilastaan kaupat.

Muhoksella opiskellessaan Esa yritti lukea Kalevaa, mutta asiat olivat siinä lehdessä väärissä paikoissa, ja kotiin palatessaan hän palasi taas Kainuun Sanomien lukijaksi.

Esan pappa Iikka on Kainuun Sanomien vanhemmalle väelle vieläkin tuttu. Iikka oli lehden asiamiehenä vuosikymmenten ajan ja osallistui myös tuloksekkaimmille asiamiehille järjestetyille matkoille.

Iikka oli särkenyt jalkansa nuorena poikana ja hän oli omiaan talon muihinkin asiamiehen tehtäviin. Esan ollessa lapsi, Iikka-pappa oli yli 70-vuotias. Esa kävi papan kanssa Oulujärvellä kalalla, souti venettä tyynellä ja myrskyllä. Siitä ajasta Esalle jäi kunnioitus suurta järveä kohtaan eikä kaksista intoa lähteä järvelle, vaikka rannan tuntumassa asuukin.

Pappa oli Esa Karjalaisen muistikuvan mukaan lupsakka kansanmies, joka poltti Saimaata, raatasi ja tuli ihmisten kanssa toimeen. Yhteiset asiat olivat hänelle tärkeitä ja hän oli järjestämässä Vaalaan omaa lukiotakin.

Väätäjästä käytiin Iikan nuoruudessa kaupunkiasioilla soutamalla Oulujärven yli Kajaanissa. Talvella Väätäjän kautta kulki Kajaanin ja Oulun välinen talvitie, ja kun Ouluun ei paljon pitempi matka ollut, saatettiin asioilla käydä Oulussakin.

Kainuulainen Esa Karjalainen kokee yhä olevansa, vaikka Vaala jokunen vuosi sitten päättikin vaihtaa Pohjois-Pohjanmaahan. Karjalainen oli asiasta itsekin valtuustossa päättämässä ja äänesti Kainuussa pysymisen puolella.

Valtuusto päätti Pohjois-Pohjanmaahan liittymisestä äänin 11 – 10. Käytännössä arpa ratkaisi. Ratkaisevan äänen antoi valtuutettu, joka sai vaaleissa saman verran ääniä toisen ehdokkaan kanssa. Arvalla valittu valtuutettu oli Oulun kannalla, varamies olisi äänestänyt Kainuun puolesta.

Pääosin äänestystulos meni niin, että vanhan Säräisniemen kunnan alueen asukkaat äänestivät Kainuun puolesta, muualta muuttaneet ja Oulujokivarren asukkaat Pohjois-Pohjanmaan.

Kainuun puolesta äänestäneitä on moitittu siitä, että he äänestivät tunteella. Karjalainen on kuitenkin sitä mieltä, että järkisyyt olisivat puoltaneet jäämistä Kainuuseen. Maakunnan vaihtaminen merkitsi käytännön muutoksia oikeastaan vain yrittäjien, kuten maatalousyrittäjien, asiointiin, ja maakuntarajan siirtymisen jälkeen heidän piti alkaa asioida Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen kanssa. Maatalousväki olisi kuitenkin halunnut asioida yhä Kainuun suuntaan.

– Päätös on tehty demokraattisesti, se on hyväksyttävä ja lähdettävä tekemään yhdessä asioita eteenpäin, sanoo Karjalainen.

Vaalalaisille on kuittailtu siitä, ettei kunta oikein osaa päättää, mihin se kuuluu. Kuittailua on tullut varsinkin Oulun suunnasta.

– Tuntuu olevan enemmän muilla kuin meillä se ongelma, sanoo Karjalainen.

Kainuun ja Vaalan välille taas syntyi juopa vaalalaisten vaihdettua maakuntaa. Kainuu on rakentanut tarpeettomankin suurta raja-aitaa ja yhteistyötä vaalalaisten kanssa tuntuu Karjalaisen mukaan olevan enää vaikea tehdä.

Vaala on kuitenkin edelleen Kainuun Edun ja Oulujärvi Leaderin jäsen. Yhdistävä tekijä Vaalan ja Kainuun välillä on myös Oulujärvi, johon liittyvissä asioissa Vaalan, Kajaanin ja Paltamon pitäisi Karjalaisen mukaan löytää toisensa.

– Teot ovat jääneet tässä tosi vähiin, sanoo Esa Karjalainen.

Hän toivoo, että Vaala rajakuntana voisi olla sillanrakentaja Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun välillä ja että maakunnat voisivat tehdä yhteistyötä nykyistä enemmän esimerkiksi ulkomaille suuntautuvassa matkailun markkinoinnissa. Esimerkiksi ohjelmapalvelujen tarjontaan hän kaipaa laajempia hartioita.

Yhteistyö Oulun suuntaan on käynnistynyt hitaasti. Oulujokilaakson sisällä Muhoksenkin on vaikea katsoa Vaalan suuntaan. Käytännön yhteistyötä on saatu käyntiin Geopark-verkoston ansiosta.

Esa Karjalainen pääsi taannoin tutustumaan Kiinan Geopark-kohteisiin. Siellä eri kohteiden välillä oli usein puolentoista tunnin välimatka. Tuossa ajassa esimerkiksi Rokualta voisi jo ajaa Vuokattiin tai Hossaan, Karjalainen ottaa esimerkin yhteistyön mahdollisuudesta.

Pohjois-Pohjanmaan asukkaista yli puolet asuu Oulun seudulla. Oulun päättäjiä ei paljon hetkauta Vaalan palvelujen järjestäminen, arvelee Karjalainen.

Kajaani on toki Kainuussa yhtä hallitseva, mutta mittakaava on kuitenkin toinen ja kajaanilaisilla olisi sentään jonkinlainen tuntuma tai yhteys Vaalaan, sanoo Karjalainen.

Olipa maakunta mikä tahansa, palveluja lähdetään yleensä aina karsimaan ensin reunoilta, hän sanoo. Sama vaara on maakuntauudistuksessakin. Jossain vaiheessa rahasta tulee tiukkaa, palvelujen kustannustehokkuutta aletaan vertailla ja kalliit yksiköt lopetetaan. Tähän pienten kuntien on varauduttava jo nyt.

Kunnallisena päättäjänä Karjalainen tietää, että kun päätöksenteko menee kauas, sitä helpompi on karsia palveluja. Se, jota päätös koskee, ei seuraavana päivänä kävele kylällä vastaan.

Tämä näkyy valtakunnallisessakin päätöksenteossa. Helsingissä on yhä enemmän päättäjiä ja virkakoneistoa, joilla ei ole mitään tuntumaa alueisiin eikä niiden erityispiirteisiin. Virkamiehet eivät ole usein edes valmiita matkustamaan maakuntiin, mikä näkyy päätöksenteossa.

Puhe siitä, että etelän kaupungit elättävät syrjäseutuja, on taas lisääntynyt.

Esa Karjalainen muistuttaa, että esimerkiksi Kainuuseen tulevat suuret valtionosuudet johtuvat siitä, että valtio näin rahoittaa palveluita, jotka se on määrännyt järjestettäväksi kaikille asukkailleen suurin piirtein tasa-arvoisesti.

"Päätös on tehty demokraattisesti, se on hyväksyttävä ja lähdettävä tekemään yhdessä asioita eteenpäin."

Esa Karjalainen

Vaalan kunnan päätöksestä liittyä Pohjois-Pohjanmaahan

Kainuun puolesta äänestäneitä on moitittu siitä, että he äänestivät tunteella.

Karjalainen on kuitenkin sitä mieltä, että järkisyyt olisivat puoltaneet jäämistä Kainuuseen.

Olipa maakunta mikä tahansa, palveluja lähdetään yleensä aina karsimaan ensin reunoilta.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti



Asiamiehet

Aikansa tilausmyyjiä

Sanomalehtien tilauksia myivät vuosikymmenten ajan asiamiehet.

Kainuun Sanomillakin oli toimintansa alkuvuosikymmeninä asiamiehiä joka kylällä. He olivat opettajia, kauppiaita ja maanviljelijöitä.

Asiamiehet myivät lehteä kylällään ja saivat siitä provision.

Lehti palkitsi parhaita asiamiehiään muun muassa ulkomaanmatkoilla.Lehtien asiamiestoiminta alkoi ympäri maata hiipua 1970-luvulla, kun kestotilaukset alkoivat yleistyä.

Esa Karjalaisen pappa Iikka Karjalainen toimi Kainuun Sanomien asiamiehenä vuodesta 1920 lähtien ja jatkoi näin vanhemman veljensä, sisällissodassa haavoittuneen ja vuonna 1920 kuolleen Juho Vihtori Karjalaisen työtä.

Kainuun Sanomien 50-vuotisjuhlakirjassa on luettelo yli 30 vuotta lehden asiamiehinä toimineista henkilöistä. Heitä oli tuolloin vuonna 1968 yli 50.