Äväjästää ja innukoeja
Inkuttaa = jankuttaa, jämätä vastaan
Änskällä = uhallakin, ilkeyttään
Verukehttoo / verukehtoa = vängätä vastaan, keksiä tekosyitä
Innukoeja = intoilla, leveillä
Yösyönnä = keskellä yötä, yön sydämessä
Eppuutella = estellä
Elä siitä välitä, kuhan toas äväjästtää, saattaa kainuulainen sanoa toiselle tätä rauhoitellen. Mitä äväjästäminen sitten oikein tarkoittaa? No se on semmoista vastaan venkulointia, tahallista härnäämistä, änskälläkin inkuttamista, vaikka tietää, ettei väittämälle ole oikein mitään perustetta ja että on itse väärässä.
Syynä voi olla ihan toisen ärsyttäminen. Tai sitten puhuja vain on niitä, jotka haluavat sanansa asiaan kuin asiaan, vaikkei parempaa tietoa asiasta olisikaan.
Äväjästämisestä kovin kaukana ei ole verukehtaminen. Sekin on joutavanpäiväistä vastustelua, mutta verukehtamisessa on vivahde siitä, että puhuja yrittää päästä tekemästä jotakin ja keksii kaikenmoisia tekosyitä.
Joskun kuulee kainuulaisen myös tokaisevan toiselle: Kuha innukoe! Jos lauseen näkee kirjoitettuna ja asiayhteydestä irroitettuna, saattaa murretta taitamattomalla mennä pasmat sekaisin. Äkkipäätä katsottuna lause näyttää kaukaiselta kieleltä, mutta ei, se ei ole japania.
Lause on silkkaa suomea, mutta siinä ei, niin kuin äkkinäinen voisi luulla, ole suinkaan puhe kalasta. Lausessa kuha on lyhennös yleiskielen kunhan-sanasta.
Kyse on intoilusta. Millaisesta, hahmottuu selvemmin esimerkiksi seuraavasta sananvaihdosta:
– Pittää lähtä perrään kahtommaan ku se innukoe työntyväsä vielä yösyönnä järvelle.
– Eläpä hötkyile. Soapiha sitä innukoeja van eri assie on tullooko mentyö.
Vaikkei innukoeminen kuulu yleiskielen sanavarastoon, ei viesti jää hämäräksi kainuun murretta taitamattomallekaan. Puhuttu siis intoilee, uhoaa, leveilee tai ihan vain suunnittelee innostuneena lähtevänsä esimerkiksi yökalaan tai yöpurjehdukselle, mikä kovasti huolettaa ensimmäistä puhujaa. Toinen kuitenkin eppuuttelee eli neuvoo olemaan hätäilemättä; puheet kun eivät aina yllä teoiksi asti.
Eppuuttelu-sanan taustalla taas lienee yleiskielen epääminen. Kainuun eppuuttelu ei ole kuitenkaan täydellistä kieltämistä, vaan varovaista estelyä, vastaan panemista. Minnoisin luvannu van isäntä eppuutteli.
Mitä yösyönnä-sanaan tulee, se ei siis viittaa syömiseen vaan tarkoittaa keskiyötä, yösydäntä. Vastaavasti päeväsyömmellä tarkoittaa keskipäivää tai väljästi aikaa keskipäivän kahta puolta.
