REFRRER:path /
Riikka Mustonen / Metsähallitus
Venja Niemen grobnitsa sijaitsee Pesiön Kirkkosaaressa. Venja Niemi oli naimisissa Elsa Maria Kiannon tyttären Mairen kanssa.

Pääseekö Jooseppi lopulta kirkon multiin?

Suomussalmen Pesiökylän Kirkkosaareen on haudattu ihmisiä ainakin 134 vuoden ajan. Ongelma on se, että haudat on kaivettu seurakunnan maiden viereen.

Väärässä paikassa lepää myös Ryysyrannan Jooseppi.

Seppo Turunen

Jooseppi Kyllönen. Nimi ei ehkä kerro monelle mitään, vaikka se vienosti tutulta kuulostaa.

Kyllä vain. Hän on kuin onkin nykyisen europarlamentaarikko Merja Kyllösen kaukainen sukulainen, mutta ennen kaikkea hän on tullut kuolemattomasti kuvatuksi Ilmari Kiannon Ryysyrannan Joosepissa.

Jooseppi Kyllönen oli se mies, joka viljeli pirttiään ja antoi vuosikymmeneksi muulle Suomelle kuvan siitä, miten Kainuun kairoissa elettiin. Mutta yhtä asiaa Kiantokaan ei tiennyt kuvata: Kyllönen on haudattu Suomussalmen Pesiöjärven pitkulaiseen Kirkkosaareen, mutta ei siunattuun maahan, vaan sen viereen, metsähallituksen puolelle. Niin kuin kymmenet muutkin saareen haudatut.

Joosepin hautaa on tosin turha lähteä etsimään, sillä sitä ei ole merkitty mitenkään. Perimätiedon tuntijat sen vielä löytävät. Kaikki ihmiset eivät halua, että heidän omaistensa hautapaikat tunnetaan.

Pesiöjärven Kirkkosaari on yksi useista kainuulaisista hautasaarista ja -paikoista kaukana kirkonkylistä ja niiden siunatuista alueista.

Hautausmaa perustettiin Kirkkosaareen vuonna 1855, mutta pahaksi onneksi seurakunnan maatilkku sijaitsee saaren eteläreunalla, jonne päästäkseen hautasaaton olisi pitänyt joko soutaa kilometri tai pari saaren ympäri tai sitten kantaa arkkua melkoisessa ryteikössä. Niinpä pesiöläiset alkoivat haudata vainajansa kylää lähinnä olevalle pohjoiselle rannalle.

Kirkkosaari on edelleen toimiva hautausmaa. Viimeinen vainaja on laskettu haudan lepoon saaressa vuonna 2010.

Suomussalmen kirkkoherra Risto Kormilainen kertoo, ettei syrjäisten hautausmaiden käyttäminen ole Suomussalmella mikään harvinaisuus. Jopa Ruotsiin asti muuttaneet ja siellä kuolleet ovat halunneet lopulta päästä kotikyliensä multiin.

Piispajärven kylällä on kaksikin hautausmaata. Vuokkijärveltä löytyy yksi ja Kiantajärven hautausmaa Vanhassa Kirkkosaaressa palveli suomussalmelaisia aina siihen asti, kun kirkonkylän hautausmaa saatiin aikaan.

Muualtakin kylähautausmaita löytyy. Yksi sellainen on Puolangan Lylykylässä. Kuivajärvellä on kaksi ortodoksista hautausmaata. Ja Kuhmon Lentiirassa on omansa.

Yksi hankala puoli kylähautausmaissa Kormilaisen mielestä on. Koska ne ovat kaukana, niille ei kannata lähettää koneita hautoja kaivamaan. Kaikki on tehtävä käsipelissä.

Kainuulaisia saarihautausmaita yhdistää yksi muualla tuntemattomampi piirre. Täällä lepäävät vierekkäin ja sulassa sovussa niin luterilaiset ristiensä tai hautakiviensä alla kuin ortodoksit grobnitsoissaan.

Saaret ovat olleet menneinä aikoina erinomaisia hautapaikkoja kolmesta eri syystä.

Ensiksikin syrjäiset kylät ovat tarvinneet ihan pitkien matkojen takia paikkoja, joihin haudata vainajansa. Joskus heidät haudattiin saariin vain väliaikaisesti, kunnes kuljettaminen kirkkomaalle onnistuisi.

Toiseksi saareen hautaaminen suojasi kalmot pedoilta. Kolmas syy oli taikausko.

– Ihmiset pelkäsivät, että kuolema tarttuu kalmoista eläviin. Siksi hautapaikat oli perustettava riittävän kauas.

Kormilainen kertoo, että eteläisessä Kainuussa ihmisiä on haudattu aikoinaan niinkin, että vainaja on ensin nostettu arkussaan korkealle kuuseen kuivumaan.

– Kun ruumiin nesteet ovat sitten tippaisseet arkun lautojen välistä, kerrotaan, että kuusten alle on kasvanut kauniita kukkaketoja.

Nykyisin kainuulaisilla on kolmaskin tapa tulla haudatuiksi. He haluavat, että heidät tuhkataan. Uurnan voi toki haudata hautausmaalle, mutta muunkinlaisia keinoja on olemassa. Yksi niistä on tuhkien varistaminen luontoon.

Se puolestaan on mahdollista, kun pyytää maan- tai vaikkapa vesialueen omistajalta tuhkien kaatamiseen luvan. Luvan saa Kormilaisen kokemuksen mukaan poikkeuksetta.

– Moni innokas kalastaja on saanut meilläkin luvan tulla karistetuksi Kiantajärvelle hyvälle verkkoapajalleen, Kormilainen sanoo.

Vaan miten käy Joosepille? Pääseekö toiseksi kuuluisin kainuulainen jossakin vaiheessa siunattuun maahan?

Risto Kormilainen uskoo, että pääsee. Homma on tarkoitus hoitaa perin yksinkertaisesti eli ostamalla hautausmaaksi kehittynyt osa Kirkkosaarta seurakunnan omistukseen.

Seurakunta on jo tehnyt tarjouksen valtiolle sen omistamasta kaistaleesta.

Nyt Suomussalmella odotetaan, miten metsävaltio suhtautuu asiaan.

Pääseekö toiseksi
kuuluisin kainuulainen
jossakin vaiheessa
siunattuun maahan?

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti



Hautasaari

Pesiöjärven
Kirkkosaari

Toiminut
virallisena hautausmaana vuodesta 1855.

Ensimmäiset
hautaukset jo 1700-luvulla.

Kuuluisin
haudattu on
Jooseppi Kyllönen, Ryysy-
rannan Joosepin esikuva.

Viimeisin
hautaus vuonna 2010.

Saaresta
löytyy 94 hautamuistomerkkiä.

Jooseppi Kyllösen
hauta on merkitsemätön.

Perimätiedon
mukaan saaressa on kaksi ristiä, jotka paikkakunnan sepät ovat
takoneet itselleen.

Pikkulapsena
kuolleita on paljon.

Kohde
on muinaisjäännösrekisterissä.

Riikka Mustonen: Suomussalmen metsätalousalueella sijaitsevien hautasaarten kulttuuriperintöinventointi 2012. Metsähallitus 2012.