REFRRER:path /

Jotulikin on oikea ihminen, jolla pitäisi olla oikeuksia

Hannu Mustonen

Hannu Mustonen

Hyvät ihmiset, vuosikymmenten piilottelun jälkeen olen valmis astumaan ulos kaapista ja riisumaan valepuvun todellisen luonteeni yltä. Olen jotuli.

Nimitys saattaa olla vieras, mutta ihmistyyppi on sinullekin tuttu. Olen juuri se huithapeli, joka haluaisi vain haaveilla ja maalailla taivaanrantaa. Tolkku työskentely ja kansallisromanttinen raataminen tuntuvat epäluontevilta, suorastaan luotaantyöntäviltä. Maallisten askareiden parissa ponnistelu on toissijaista, kun luonne vetää kirmailemaan korvien välisen mielikuvitusmaailman aidattomille viheriöillä.

Jo peruskoulun opettaja paukautti faktat pöytään. Hän kertoi äidilleni, että siellä se Hannu istuu ja haaveilee.

En kyennyt työstämään kunnollisia puukäsitöitä tai pureskelemaan matemaattisia pähkinöitä, mutta nöösinä kykenin kaivelemaan pääkopastani täysin vaivatta massiivisia meritaisteluja ja lennokkaita avaruusseikkailuja. Teininä mieli sylki solkenaan bändejä, biisilistoja ja kansikuvia, mutta jotulille tyypillisesti käytännön toteutus uupuu eli logoa myöten valmis Speed Horse on edelleen perustamatta.

Työelämässä olen yrittänyt osoittaa terhakkuutta ja toimeliaisuutta, mutta se on vain teeskentelyä. Todellinen luonteeni on kadonnut kainuulaisessa elämänkoulussa, jossa opettajina toimivat jatulit. Heille raataminen on rattoisinta antia, mitä ihmiselo voi tarjota. Otsan hikipisarat maistuvat makeammalta kuin viini, ja selkärangan rapistuneet välilevyt ovat arvokkaimpia kunniamerkkejä.

Jatulien keskellä pintansa kykenee pitämään vain harva jotuli. Jotuli on jatulille pelkkä kädetön kämmäri ja laiska lorvailija, joka hyödyttää yhteistä hyvää vain koirapuiston kusitolppana tai verkon painona. Kovapäinenkin jotuli painuu lopulta kaappiin, kun jatulilaumat raatelevat ja tekevät tiettäväksi, että jotuli on jonninjoutava ja epäkelpo kengänkuluttaja.

Totuus valkeni meikäläiselle, kun nousin Kivesvaaralle ja luin vaaran laelle ikuistetut kirjoitukset. Jotulin ja jatulin peruspiirteet tunnistettiin jo jättiläisten aikaan, joten kyse ei ole opituista ominaisuuksista, vaan synnynnäisistä taipumuksista.

Miksi minun pitää elää kuin jatuli, vaikka olen synnynnäisesti täysverinen jotuli? Eikö minulla pitäisi olla oikeuksia, joiden turvin voisin toteuttaa oikeaa luontoani ilman pilkkaa ja painostusta?

On täysin luonnotonta pakottaa jotuli täysipainoiseen työpanokseen, kun mieli karkailee väkisin taivaanrantaan eikä ahertamiseksi kutsuttava työskentelytapa tunnu mitenkään mielekkäältä. Talkoot pitäisi unohtaa jotulien kohdalla kokonaan.

Kai jotulinkin pitää tehdä jotain leipänsä eteen, mutta häntä ei saisi raskauttaa tiukoilla urakka-aikatauluilla ja hänelle pitäisi antaa ainakin tulosvastuuttomia tuumaustaukoja.

Yhteiskunta ei kaatuisi, jos jotuleille annettaisiin löysiä ja luonnollista elintilaa. Jatulit ovat uhonneet ahkeruuttaan ja työteliäisyyttään koko ihmiskunnan historian ajan, joten kyllä he hoitaisivat hommat. Toki sadattelu ja ärräpäiden päästely olisi tuttuun tapaan ankaraa, mutta siihen voi luottaa, että jatuli sietää tekemätöntä työtä yhtä heikosti kuin jotulia.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti