REFRRER:path /

Kolumni: Kannattaako lupauksia tehdä?

Marjut Lehto

Marjut Lehto

Uuden vuoden alku on monelle lupausten aikaa. Yksi lupaa syödä terveellisemmin ja toinen aloittaa säännöllisen liikunnan. Muutaman kerran olen itsekin luvannut aloittaa elämäntaparemontin. Kun tammikuussa kovalla innolla aloittaa kuntosaliharjoittelun ja lenkkeilyn, ryhtyy syömään vain terveellisiä ruokia ja päättää pitää karkkipäivän vain kerran viikossa tai harvemmin, menee elämäntaparemontti metsään jo ennen kuin helmikuu alkaa.

Miksi pitää luvata itselleen asioita, joista tulee loppujen lopuksi vain suuri stressin aihe? Ja miksi lupaus lenkkeilyn lisäämisestä ja sokerista luopumisesta tulee tehdä juuri sellaisena vuodenaikana, jolloin sohva ja suklaalevy kuulostavat täydelliseltä yhtälöltä? Eikö uudenvuodenlupauksia tehdessä tulisi kuunnella itseään, eikä yrittää näyttää muille, kuinka pystyy luopumaan kaikesta ja antautumaan täydellisesti uudelle vuodelle ja uudelle minälle?

Jos nyt välttämättä tahtoo lupauksia tehdä ja muuttua sohvaperunasta himoliikkujaksi, niin voisiko luvata itselleen, että käy lenkillä aluksi vaikka kerran pari viikossa, eikä väsytä itseään vinttaamalla hiki hatussa ympäri kylää. Tai lisää kasviksia ruokavalioonsa sen sijaan, että ryhtyy noudattamaan mitä kummallisimpia dieettejä. Muutos ei tapahdu hetkessä, joten eiköhän aika kannattaisi käyttää nauttimalla, ei kiduttamalla itseään.

Vuosi sitten lupasin itselleni, että teen mahdollisimman paljon hyviä tekoja täysin, olen apuna, tukena ja käytettävissä, kun on tarvetta. Se oli mielestäni onnistunut lupaus, jonka pystyin pitämään läpi vuoden 2018. Vuoden lähestyessä loppuaan kävin läpi kuluneita kuukausia ja voi kuinka hyvän mielen se minulle toikaan. Söin edelleen suklaata yhtä paljon kuin vuoden alussa, enkä ollut aloittanut säännöllistä kuntosaliharjoittelua. Sen sijaan olin tehnyt asioita, joista tulin hyvin onnelliseksi ja, jotka toivon mukaan toivat iloa myös muille ihmisille.

Tänäkin vuonna aion käydä lenkillä silloin, kun minusta itsestäni parhaimmalta tuntuu ja syödä makeisia, silloin kun herkkuhammasta kolottaa. Pyrin olemaan apuna muille ihmisille ja tekemään hyviä tekoja odottamatta vastapalvelusta. Mutta ennen kaikkea aion kuunnella itseäni: mitä haluan, mitä en halua, mitä jaksan, mitä en jaksa, mihin pystyn ja mihin en pysty. Teen asioita, jotka saavat minut onnelliseksi. Kieltäydyn tekemästä asioita, joihin minulla ei riitä aika tai jaksaminen.

"Miksi pitää luvata itselleenasioita, joista tulee loppujenlopuksi vain suuri stressin aihe?"

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti