REFRRER:path /

Kolumni: Oikean kokoinen laastari

Pekka Lassila

Pekka Lassila

Esperi Caren kunniaksi voisi sanoa ainakin sen, että hoiva-alan yritysten toiminta ja henkilöstön mitoitus on noussut laajalti puheenaiheeksi. Paikallislehden toimitukseenkin on yhtäkkiä alkanut ilmaantua mielipidekirjoituksia ja juttuvinkkejä siitä, miten vaipat eivät ole hoivakodissa pitäneet tai sämpylästä on tarjottu vain puolikas.

Varmasti monen omaisen huoli vanhuksensa hoidon tasosta tai vanhemman huoli lapsensa hoidosta yksityisessä päiväkodissa on aiheellinen. Yhtä varmasti uskon, että monessa yksityisessä hoivapalveluyrityksessä tai päiväkodissa hoidon taso on riittävä ja jopa hyvä.

Ja vielä vahvemmin uskon, että hoiva-alan palveluyritysten työntekijöistä ehdottomasti suurin osa pyrkii tekemään työnsä niin hyvin, kuin taloudelliset tavoitteet antavat myöten.

Sain olla aikanaan maistelemassa tunnetun vaasalaisen pizzeria-ketjun perustajan ja edesmenneen johtajan Rabbe Grönblomin itse valmistamaa pannupizzaa. Grönblom latoi pizzan päälle tarkalleen kahdeksan pepperonisiivua ja 120 grammaa juustoraastetta, jos oikein muistan.

Määrät olivat tarkasti laskettuja. Franchising-mallissa oltiin tarkkoja siitä, etteivät määrät saisi alittua. Ylitys puolestaan olisi kokonaan poissa franchising-yrittäjän omasta tilipussista.

Yksityisellä hoiva-alalla ja yhä enemmän myös julkisella puolella tilanne on täsmälleen sama kuin vaasalaisen pizza-ketjun yrittäjillä. Kulujen on pysyttävä kurissa, ylitys on poissa tilipussista.

Kun asiakas saa haavan käteensä, liian iso laastari on poissa yhtiön, kunnan tai kuntayhtymän tilipussista. Haavaa, joka alittaa budjetoidun laastarointikynnyksen, ei laastaroida, vaan asiakas ohjataan itsehoitotuotteiden pariin.

Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksen mukaan vanhukset ja heidän läheisensä eivät ole ainoita, jotka kärsivät, kun vanhustenhoidossa taloudelliset tavoitteet vievät perustan hyvältä hoidolta.

Tilanne kuormittaa myös työntekijöitä, jotka haluaisivat antaa asianmukaista ja hyvää hoitoa asiakkailleen, mutta eivät siihen pysty. Aikaa on liian vähän tai työ on organisoitu puutteellisesti.

Työssä syntyy eettistä kuormitusta, kun työntekijän ja työpaikan arvot ovat ristiriidassa keskenään. Kunta10 -tutkimuksen mukaan näin koetaan kunta-alalla yleisesti ja sote-toimialalla erityisesti.

Vanhustenhoidossa työskentelevistä 33 prosenttia raportoi joutuvansa toimimaan viikoittain omien arvojensa ja 21 prosenttia sääntöjen ja normien vastaisesti.

Eettistä kuormitusta kokevat keskimääräistä enemmän myös muun muassa sairaanhoitajat, lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat ja sosiaalityöntekijät.

Taloudelliset tavoitteet on helppo ymmärtää. Mutta entä sitten, jos toisessa vaakakupissa on riittävän tasoinen hoito? Mikä on oikean kokoinen laastari?

Kirjoittaja on Sotkamo-lehden päätoimittaja.

Kommentit

Näytä 10 20 30 40 50 kommenttia sivulla

Jätä kommentti

  • Tuoreimmat