REFRRER:path /

Kolumni:Lämmin kiitos kaikille tien päällä auttajille

Timo Kyllönen

Timo Kyllönen

Kirjoittaja on Kuhmolaisen päätoimittaja.

Paukkuva pakkanen, kirkkaalta tähtitaivaalta mollottava kuu ja sammunut auto pimeän korpitaipaleen laidassa. Lapset takapenkillä, joululoman lukemattomat pakkaukset ja paketit peräkontissa ja joulurauha liihottelemassa karkuun etupenkillä pintaan nousevien tunteiden tieltä.

Siinä voi olla aika tyypillinen asetelma, johon Operaatio Lumihiutaleen vapaaehtoinen törmää joululiikenteessä partioidessaan. Voi olla, että psykologin ja perheterapeutin taidot ovat kohtaamisen ensimmäisinä hetkinä jopa autonkorjaustaitoja olennaisemmat.

Autoliiton yleisen tiepalvelun vapaaehtoiset ovat käyttäneet noita taitojaan joululiikenteessä jo 50 vuoden ajan. Joulunpyhien ympärivuorokautinen varaaminen mahdollisten avuntarvitsijoiden käyttöön on vapaaehtoisilta todella hieno teko.

Olen kertaalleen ollut hieman vastaavassa tilanteessa avuntarvitsijana, tosin ilman pakkasta ja joulua. Auto joko imaisi ylimääräisen annoksen polttoainetta tai mittarissa oli vikaa (ja olin jättänyt huomiotta vierestä kuulemani kehotuksen käydä varmuuden vuoksi tankilla ennen matkaa), ja matkanteko katkesi.

Arvelin, että kävelen kolmisen kilometriä lähimmälle huoltoasemalle. Vajaat sata metriä käveltyäni vilkaisin odottamaan jääneiden ilmeitä ja päättelin, että nyt on ehkä aika antaa periaatteista periksi ja ottaa apua vastaan. Liftasin ja pääsin heti ensimmäisen auton kyytiin.

Vaikka naapurikunnassa oltiin, niin kyydin tarjoajaksi sattui tietenkin kuhmolainen tuttu mies, Mikkosen Juha. Sain vielä kyydin huoltoasemalta takaisinkin, mikä oli enemmän kuin ystävällistä. Taidan olla hänelle vieläkin kahvit pystyssä.

Tuollainen avunsaaminen jää mieleen.

Operaatio Lumihiutale syntyi aikoinaan osittain vastaukseksi yleiseen turvattomuuden kokemukseen liikenteessä, sillä vakavia onnettomuuksia tapahtui tuolloin paljon. Operaation on arvioitu vähentäneen joulunajan onnettomuuksia, sillä muusta liikenteestä erottuneet vapaaehtoisten partioautot rauhoittivat liikennettä poliisiautojen tavoin.

Tiepalvelumiesten ja -naisten rauhoittava vaikutus herättää ajattelemaan, minkälaisiin muihin ongelmiin voisimme vaikuttaa samanlaisella vapaaehtoisuudella. Jos tiepalvelun valaistu kattokilpi lieventää turvattomuuden kokemusta liikenteessä, minkälainen läsnäolo toimisi vastaavalla tavalla vaikka yksinäisyyden, sosiaalisen turvattomuuden tai eriarvoisuuden tunteen lievittäjänä tavallisessa arkielämässä?

Voi olla, että perheterapeutin taidot ovat jopa autonkorjaustaitoja olennaisemmat.

Jätä kommentti